Sister Stitch

Little Pink Tallinn

2011-12-20T10:46:00.004+02:00

Johan nyt on aikoihin eletty, en melkein muistanut salasanaani Bloggeriin! Polkkatauko on päässyt venähtämään yllättävästi. Jospa ennen joulua ehtisin muutaman sanan kuulumisia rustailla...

Matkustelu on näinä päivinä jäissä pienimmän perheenjäsenen mukavuuden, isompien perheenjäsenten mielenterveyden vaalimisen ja kukkarossa asustavan Matin vuoksi. Tein sitten syksyn piristykseksi reissuista muistuttavan neulomuksen - Tallinn-huivin!

Ohje löytyy Ullasta, täältä.
Lankana tässä Novitan Luxus Cloud, menekkiä en enää muista enkä jaksa lähteä juuri nyt punnitsemaan, kun pikkunapero nukkuu hetken vielä päikkäreitään, eli äidin NIIN arvokasta omaa, hiljaista aikaa...
Mutta joo, lanka sopii tuohon huiviin kivasti, on miellyttävän tuntuinen minun herkästi kutisevaa kaulaani vasten, ja tykkään ylipäänsä koko huivimallista. Arkikäyttöön, oikein jees!

Muuta ei oikein ole viime aikoina taaskaan ehtinyt neuloa. Joulukortteja sain askarreltua vinon pinon, mutta ne jäivät kiireessä kuvaamatta. Perinteiseen tapaan niitä sullotiin viimeisenä iltana vielä puolen yön aikaan kuoriin kuin hengen hädässä ;) Koti on onneksi saatu jo hyvää aikaa sitten suhteellisen siistiksi ja joulukoristeetkin esille itsenäisyyspäivänä, että ehtii jokusen hetken niistä nauttiakin. Tajusin tässä, että tänä vuonna vielä voi huoletta levitellä koristeita, kukkia ja kynttilöitä minne vaan, kun vauva ei pääse niihin käsiksi. Vuosi ja kaksi eteenpäin saattaa hyvinkin olla, ettei mitään koristuksia voi olla alle puolentoista metrin korkeudessa!

Nyt - sekä kuvaannollisesti "näinä päivinä" että kirjaimellisesti juuri tässä hetkessä tänään - yritän relailla ja rauhoittua. Ei muuta kuin glögiä kuumenemaan ja Jouluradio soimaan, jalat rahille ja katsomaan boxilta kaikkea ihanaa hömppää, kuten eilen tullut Pretty Woman ;)
(Ja itkuhälytinhän pärähtää täyteen melskeeseen juuri kun pötkähdän sohvalle...)
Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Syksyn viimoihin

2011-10-18T15:05:00.001+03:00

Nopeaa väliraporttia parista valmistuneista neuleista.

Ekaksi oman muksun villasukat. Nämä ovat "samaa sarjaa" edellisessä postauksessa näytettyjen tumppujen kanssa. Vihdoin koko setti on valmis! Itse asiassa sekä sukkia että tumppuja on käytettykin jo tosi ahkerasti, ovat käsissä & jaloissa miltei joka reissulla kodin ulkopuolelle.

Malli näyttää kuvassa ja näytti ohjeessakin jo hieman hassulle, tuon leveän varren vuoksi, mutta käytössä nämä ovat ihan jees. Näin syyskeleillä esim. turvakaukalon kanssa liikuttaessa ei aina viitsi pukea vauvalle paksua toppapukua, vaan ehkä tavallisempaa housua ja sitten takki. Tällöin pitkä- ja leveävartiset villasukat ovat meillä osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi uloimpana kerroksena pikku jaloissa :)
Lankana näissäkin oli vanhaa, tumman violettia Novitan Woolia. Onpa hankala väri kuvata! Luonnossa väri on siis reilusti tummempi kuin tuossa aurinkoisessa kuvassa.

Ja sitten, jälleen kerran, yksi kappale Revontulia.
Facebookissa kiersi joskus käsityöhaaste, jossa piti tai siis sai lupautua tekemään jotakin omin käsin muutamalle (kolmelle?) ensin ilmoittautuneelle kaverilleen. Mun lupaukseen tarttui vain kaksi kamuani - no, minulle siinäkin on tarpeeksi tekemistä ja onpa sitten muiden ystävien oma tappio! :D
Halusin jossain vaiheessa taas pistää aivot narikkaan aloittamalla jälleen uuden Revontulen, ja aikani sitä tikutettuani se alkoi selvästi kuiskia, että hänet on tarkoitettu toiselle naamakirjassa ilmoittautuneelle kaverille. Näin siinä sitten kävi, että huivi lähti vanhalle ystävälleni postipojan matkassa. Näissä kuvissa mallailin sitä pikaisesti kotona, nyt odottelen vain vastaanottajan kommentteja, kelpasiko lämmittämään hänen harteitaan syksyn kylmenevissä illoissa!

Mukava oli antaa itse tehty neule lahjaksi. Vielä kun saisi väkerrettyä jotakin toisen lupaukseni mukaisesti...

Luova(ko?) tauko

2011-09-11T17:30:00.002+03:00

Oho, tänne on päässyt muodostumaan suorastaan luvattoman pitkä radiohiljaisuus. Bloggailutauon aikana olen kyllä neulonut jotain ja yrittänyt väkertää kaikenlaista, pientä muutakin, mutta valitettavan vähän. Elämä vauvelin kanssa on tälläistä. Ne, kellä on ollut esikoisvauvoja itsellään, ymmärtänevät päivien hujahtamisen käsittämättömällä nopeudella sinne kuuluisaan pohjattomaan, mystiseen mustaan aukkoon. Ne taas, jotka epäilevät "ei se elämä VOI niin kiireistä ja raskasta olla vauvankaan kanssa"...no, epäilkää ihan rauhassa. Se nyt vaan on.

Meillä on ollut pieniä vastoinkäymisiäkin, vaikka pääosin tytsymme on oikea äidin pikku aurinko :) Onneksi kyse ei ole mistään kovin vakavasta, ainakaan tämänhetkisten tietojen mukaan. Lähinnä äidin verenpainetta nostaa taas kerran taistelu julkisen terveydenhuollon kanssa. Ei voi olla ihmettelemättä, miten joku sellainen ylipäänsä selviää, joka ei jaksa tai kykene vaatia oikeuksiaan ja pitää itse aktiivisesti huolta oikeudestaan saada kaikki tarvittava apu ja palvelu? Meitäkin väsyttää, ja meitä on sentään kaksi tervettä, napakkaa, suhteellisen valveutunutta aikuista ihmistä hoitamassa yhden pienen vauvan asioita.

Mutta se valituksista (kuulumisista?) ja ASIAAN! Tämänhän pitäisi kai edelleen olla neule- ja käsityöblogi! ;)
Ekana esittelyyn nämä vaatimattomat tumppuset. On näitä kuulkaa väkrätty... Mallia on testattu ja muunneltu, ja nyt tulos olisi meidän pikkuisen kätösiin sopiva.

Lanka: Novita Wool
Menekki: vaa'an mukaan 25 g

Alkoi jo enemmän kuin lievästi ahdistaa, kun neulojan lapsella ei ollut yksiäkään sopivia tumppuja tai villasukkia. Äsken tyttelin ottaessa päiväunia sain viimeisteltyä toisenkin tumpun, ja pääteltyä molemmat. Kuvassa toinen tumppu näyttää olevan jotenkin käppyrässä, mutta todellisuudessa ne ovat harvinaisen identtiset keskenään!

Kesällä taistelin ompelukoneen kanssa, tuloksena a-linjainen essumekko lapsoselle.
Tämäkin kuva on mitä on, ja mekko tuossa bebelle vielä aika suuri, mutta tätä nykyä jo lähempänä oikeaa kokoa, ja tuotahan voi käyttää pitkähihaisen bodyn kanssa näin hellekauden jälkeen. Parempikin niin. Okei, mekot eivät ole paras keksintö vauvoille, jotka eivät osaa vielä edes istua, saati sitten kävellä, mutta mun oli pakko saada harjoitella jonkin lapsenvaatteen tekemistä. Tuo malli on Nina Sandstöm Hallbergin kirjasta "Veikeät vauvanvaatteet: ompele vanhasta uutta". Kangas on Intiasta tuotua puuvillaa, ihanan ohutta hellevaatteen kangasta parhaimmillaan! Joku nyt saattaa kauhistua värivalintaa pienelle vauvalle, mutta minä kapinoin sitkeästi äklön-vaaleanpunaista ja -sinistä vastaan. Palaan vaikka joskus tähän aiheeseen...

Kaapista löytyi myös pyyheliinafroteeta, joten siitä surauttelin kerran ehtiessäni meille uudet käsipyyhkeet. Eipä niistä sen ihmeempää tai enempää, toimivat tehtävässään erinomaisesti ja väri oli vaihteen vuoksi juuri sitä, mitä kaivattiin.

No niin, syksy rullaa taas vauhdilla eteenpäin, yritän ilmaantua näille linjoille vähän kulunutta kesää useammin. Toivotaan, että pikkuneitokaisen unirytmi järkevöityisi entisestään ja äippä ehtisi rentoutua rakkaiden käsitöiden parissa! Hyvää syksyä kaikille!

Ilo, onni, suru, murhe

2011-06-22T12:19:00.003+03:00

Elämässä vaihtelevat monet vaiheet ja tunteet. Viime aikoina tietysti vauvan myötä perheeseemme on tullut runsaasti onnea, ja muutaman edellisen vuoden varrella saimme hirmuisesti iloisia hetkiä ihanan Taika-kanimme kanssa. Nyt valitettavasti tuli eteen se hetki, jota olimme pohtineet jo maaliskuussa. Taika päästettiin kirmailemaan kanien taivaan viheriäisille niityille. Päätös oli raskas ja koti tuntuu nyt niin tyhjältä - askelet vievät jatkuvasti kanin häkille, ulkotarhalle, varovat astumasta jaloissa ryntäilevän kanin päälle. Kädet hapuilevat ruokakuppia, katse hakee sohvan nurkassa köllöttelevää karvapalloa.

Surua helpottaa se, että Taikalla oli meidän luonamme hyvä kanin elämä ja häntä lukuisine vaivoineen hoidettiin sinnikkäästi. Suurin eteenpäin kantava ajatus on tietenkin se, ettei Taikan tarvitse enää yhtenäkään päivänä kärsiä kivuista sen vuoksi, ettemme me ihmiset itsekkyydessämme pystyisi päästämään irti.

Tässä Taika nauttii elämästä ja rapsutuksista kieriskellen, ei siis kuvan tietystä karuudesta huolimatta ole vielä tekemässä kuolemaa... :)

Naisellinen verkkopaita

2011-06-13T12:30:00.004+03:00

Pitkästä aikaa olisi jopa kuvallista todistusaineistoa valmiiksi saaduista neuleista! Kesän kunniaksi heitetään kehiin verkkopaita, joskin sentään melko naisellinen sellainen:

malli: Moda 2 / 2007
lanka: Novita Cocos

Ja vielä puseron pintaa tarkemmin läheltä:
eli tälläinen on tullut väkerrettyä. Pusero on ollut kesken niin kauan, etten A) jaksa muistaa tai B) kehtaa kertoa (tai muistellakaan turhan tarkasti...), mutta nyt se on päätelty ja valmis! Hullut helteet helpottivatkin juuri sopivasti. Viimeistelyä ei ole viety kaikkien taiteen sääntöjen mukaan loppuun saakka, koska puseron kasteleminen ja pingottaminen jäi. En oikein nähnyt pointtia alkaa erityisesti pingottaa tai levitellä kappaleita levälleen, kun paita on melkoinen lurppana. Nyt valmiina kuitenkin ajattelin sen pestä, jotta pinta vähän pehmenee ja tuntuu miellyttävämmältä. Mulla ei ole ollutkaan näin isoa vaatekappaletta Novitan Cocoksesta, ja on jännä - sanoisinko myös hieman epäilyttävä - nähdä, miten "tikkuiselta" ja raapivalta se käytössä mahtaa tuntua.

Sellaista siis, onpa hyvä mieli kun sai vihdoin jotain keskeneräistä valmiiksi ja kaiken lisäksi raportoitua täällä. Ei kun uusia haasteita kohden!

Toukokuun paketti Janelilta

2011-05-15T20:40:00.003+03:00

Salailen Neuleystävä -kierros loppui sitten jälleen kerran. Kevään salaiseksi ystäväkseni paljastui Janeli, jonka blogi Simpuran supinat löytyy ymmärtääkseni täältä.

Tässä viimeisessä paketissa sain kuivattuja mansikoita, ihanaa teetä ja kolme kerää upean punaista, 100-prosenttista alpakkalankaa.
Janeli kirjoitti kortissa tunteneensa epävarmuutta, kun olin ilmoittautumislomakkeessa sanonut etten halua mitään "ylimääräistä krääsää" eli koriste-esineitä yms, ja hän taas tunnustautuu tilpehöörin ystäväksi. Älä huoli, lähettämäsi paketit ovat olleet erittäin mieluisia, oikein nappiin osuneita! En ole jäänyt kaipaamaan mitään enempää.
Tässä paketissa tuo lanka on niin kauniin väristä, että... Tietysti myös ihanan tuntuista, kuten alpakka aina. Luulen vahvasti, että näistä keristä voisi syntyä jotain vauvallemme, koska väri sopii hienosti tytölle. Tirppanamme on niin pieni, että kolmesta kerästä luulisi saavan aikaan paljonkin hänelle sopivaa.
Värin puolesta jonkinmoinen teema oli selvästi punainen :) Mansikoista täytyy todeta, että meidän kani oli niistä erityisen iloinen. Täällä napsitaan mansikoita emännän ja kanin voimin.

Kiitos paljon tästä kierroksesta Janelille!

Odotettu, mutta silti tajunnan räjäyttävä yllätys

2011-05-09T18:12:00.003+03:00

Tarkkasilmäinen lukija on voinut huomata, että meille odotettiin vauvaa syntyväksi. Kyllä vain, huomaa mennyt aikamuoto - hän syntyi jo! Tarkoitus oli odotella vauvaa vielä useampi viikko rauhassa äippälomaillen, mutta maailmamme mullistui pääsiäisen pyhinä ja uusi perheenjäsen saapui ulkomaailmaan jo tuolloin. Hän on pikkuinen tyttö. Voimme kaikki olosuhteisiin nähden hyvin tällä hetkellä, ja saamme olla jo omassa kodissamme oman perheen kesken.

Koko maailma on nyt aika sekaisin tämän mullistuksen jälkeen. Hurjaa! Ihanaa, kamalaa, pelottavaa, seesteistä. Tämä on ihan kaikkea. Tiedossa oli, että elämä tulee muuttumaan, mutta ajankohta pääsi yllättämään pahemman kerran.

Palailen käsityökuulumisten kanssa heti, kun jotain kerrottavaa on. Yritän roikkua SNY-kierroksen loppuun asti mukana, eipä sitäkään ole jäljellä kuin viimeiset paljastuspaketit. Ajatukset eivät tosiaankaan ole nyt kovin jäsentyneitä, mutta päivä kerrallaan tarvotaan eteenpäin kesää kohti.

Raportti - kuinka kekseliäs otsikko...

2011-04-07T20:12:00.005+03:00

Ei irtoa nyt parempaa, joten koruton otsikko ja kuva puhukoot puolestaan. Lisäksi muutamalla sanalla referointi huhtikuun Salaisen Neuleystävän paketista. Se oli jälleen kerran kovasti mieleinen, kiitos!
Sain
- Fär-saarilta peräisin olevaa kauniin vaaleanharmaata lankaa. Vyötteen mukaan siinä on färsaarelaista villaa, shetlantilaista villaa ja australialaista villaa (eivätkä kerät määkineet tai haisseet lampaalle, kuten mies yritti "vitsailla" kun auoin pakettia innoissani)
- Läkerol-salmiakkia....ei sentään, vaan rasiassa oli hauskoja pikkuhevos-silmukkamerkkejä. Vähänkö söpöjä! :)
- puuttuvan kirjan keräämästäni Pieni talo preerialla -sarjasta
- kuivattuja karpaloita
- pyöröpuikon kokoa 3,5

Ja kortti oli tietty mukana terveisten kera. Tosiaankin suuret kiitokset, erityisesti tuo kirja on minulle tosi tärkeä, ja pyöröpuikolle on heti paljon käyttöä. Salaisella ystävälläni on nähtävästi telepaattisia kykyjä, kun juuri äskettäin meustasin täällä huushollia ylösalaisen ja ihmettelin, eikö mulla tosiaan ole kuin yksi kolmepuolikkaan pyörö / flexit (jotka ovat normaalisti aina jossain keskeneräisessä työssä kiinni, ja kun ehkä kaikista eniten juuri tuolla koolla neulon, tarvetta olisi useammallekin pyörölle)

Nopeat syövät hitaat

2011-04-05T21:14:00.002+03:00

Piti ehtiä tähän väliin postata yksi valmis neule, mutta eikös lanka tietenkin lopu kesken just 2,5 cm ennen kappaleen valmistumista! Ja kyllä vain - tokihan se oli sunnuntai, jolloin ainoa kauppa, josta ko. vanhempaa Rose Mohairin väriä vielä saa, oli kiinni. Joten siirtyi taas työn viimeistely ja postailu hamaan tulevaisuuteen... Sillä välin onkin jo uuden SNY-postauksen aika! Olin viikonloppuna suunnittellut omalle parilleni meneviä kevään viimeisiä yllätyksiä. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että voisin näin pian saada oman huhtikuun pakettini. Mutta siitä oli tullut tänään pakettikortti, ja hieman myöhäisemmän illan markettireissulla kurvattiin postin kautta hakemassa lähetys.

Lisäilen kuvaa ja tarkempia tietoja paketin sisällöstä tänne lähipäivinä. Järjestin taas itselleni pientä aktiviteettia arkisen - tai oikeastaan vähän epänormaalinkin - työkiireen lisäksi aloittamalla kirpparipöydän pidon, joten iltaisin ei meinaa tähän koneen äärelle ehtiä. Mutta tuleepa hyvä mieli tavaroiden kierrätyksestä, ja toivottavasti pöydän myynti jää sentään plussan puolelle myyntipaikan hinnan vähentämisen jälkeen!

Yllätysten yllätys

2011-03-24T18:52:00.004+02:00

Sain tänään aivan puun takaa väliyllätyksen Salaiselta neuleystävältäni! En ollut yhtään osannut aavistaa tällaista postia olevan tulossa, olitpa malttanut olla ihan hipi-hiljaa tästä ylläristä :)

Aivan mahtavaa, paljon kiitoksia!

Sain ihanat, kirkkaan punaiset, kauniit sukat, jotka istuvat minun koipiini kuin mittatilauksena tehdyt. Ei haittaa, vaikka kevättä kohden ollaan menossa - työpäivän jälkeen ei kovin moni muu juttu tunnu ihanammalta kuin vetäistä villasukat jalkaan. Ja on luksusta, että neuloja saa toisen tekemät sukat itselleen. Mulla ainakin on vähän sama juttu kuin suutarin lapsilla kenkien kanssa...

Pakettiahan se taas pukkaa

2011-03-18T19:24:00.004+02:00

Kuten jo kommenteissa vastasin Salaiselle Neuleystävälle, paketti löysi jälleen tiensä perille. Nyt vasta työviikon päätteeksi ehdin napsaista kuvan maaliskuulle saamistani ylläreistä, ja pääsin postaamaan tänne paketin:

SNY:ni oli tosiaan vihjaissut etukäteen, että paketissa on sininen väriteema. Kyllä vain, sitä se oli, tosin ehkä jopa violettiin taittaen?
Lankana tuli ihanaa Dropsin alpakka-villa -sekoitetta, ja teeteen Pallasta. Alpakkahan on ehta suosikkini, voi pehmeys! ♥ Pallasta en ole koskaan kokeillutkaan, ja nyt mietin voisiko siitä neuloa ihan sukkia, kun siinä on myös polyamidia mukana (voi neuloa sukkia, neuvoo Tekstiiliteollisuuden sivut)
Kauneimpien käsitöiden uutta numeroa olin selaillut pari kertaa lähikaupassa, mutta en ollut ostanut sitä, joten aika nappiin osui salainen lehtitoimitus! Paljon kiitoksia SNY:lleni!

Kortin pieneen kysymykseen, tai pohdintaan, liittyen vahvistan, ettei vauvan sukupuoli ole tosiaan meillä itsellämmekään tiedossa, saa tulla ikiaikaiseen tapaan yllätyksenä :) Joten värien suhteen varustelussa on menty linjalla beige-valkoinen-keltainen. Mintunvihreän tai turkoosin ystävä kun en tasan ole...

Hiljaista alakuloa on pidelly

2011-03-14T20:02:00.001+02:00

Täällä blogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista. Nytkään ei ole mitään valmista esiteltävää, vaikka pääasiassa haluaisin postata just silloin, kun olisi jotain oikeasti käsitöihin liittyvää, uutta asiaa. Työn alla on vaikka mitä, kuten edellisestä merkinnästäkin voi päätellä ja kuten tapoihini kuuluu...

Varsinkin Salaiselle Neuleystävälle piti ilmoitella näin postauksen muodossa, että yhteydenotot on tulleet perille, kiitos! Pakettia odottelen jo innolla. SNY:ni vihjasi anonyymisti s-postiin, että tulevassa paketissa on sininen väriteema. Hm...mielenkiintoista, toivottavasti paketti tulee tällä viikolla.

Hiljaista, alakuloista tunnelmaa selittää suurimmaksi osaksi se, että olemme parisen viikkoa joutuneet harkitsemaan vakavasti meidän rakkaan kanin päästämistä ikuisesti vihreille ruohoniityille. Taika-rouva on sillä tavoin sairas, että tämän päätöksen tekeminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Ja nämä päätökset lemmikkien kanssa ovat aina niitä raskaimpia. Mikään aika ei ole niille oikea, vaikka eläimen kannalta armeliaimman ratkaisun tietäisi tekevänsä. Raskasta tavallaan on sekin, että juuri kun oltiin asia jo käytännössä läpi pureksittu, Taika piristyi ja on ollut suorastaan loistokunnossa viikon ajan. Päätöstä helpottaisi osin sekin, jos selvästi näkisi eläimen kärsivän juuri nyt, tänään tässä hetkessä. Silloin ei tarvitsisi miettiä kauempaa, vaan luonnollisesti haluaisi tehdä avuttomalle eläimelle sen viimeisen, vastuullisen palveluksen. Nyt mielessä pyörii päivästä ja yöstä toiseen "joko nyt, ei kai vielä, onko nyt oikea aika?"

Hetkittäin arjesta jaksaa nauttia, mutta vain pienistä hetkistä siellä täällä. Kiva musiikki saa pariksi minuutiksi mielen iloiseksi. Myös hienot tempaukset, kuten uusi Kristelin järkkäämä Villaa ylle -keräys, muistuttavat että maailmassamme on edelleen välittämistä, hyviä asioita ja ylipäänsä niin paljon tärkeää. Ainahan mä innostun näistä erilaisista hyväntekeväisyys-jutuista, mutta hienoa niissä onkin se, ettei kukaan painosta X määrään valmiita töitä, vaan tuotoksia saa suoltaa juuri sen verran kuin omia sormia syyhyttää tikutella. Tässä tempauksessa on aikaa runsaasti ensi syksylle saakka, joten hiljaa voi hyvä tulla! :)

Käynnistysvaikeuksia ilmassa, tai sitten moniajo ei vain toimi...

2011-03-04T19:45:00.001+02:00

Nyt on vähän hassu olo. Sormia syyhyttäisi neuloa suunnilleen mitä vain, mutta en tunnu pääsevän alkuun minkään kanssa. Tietysti keskeneräisiäkin töitä on nurkat pullollaan, jos oikein rehellisiä ollaan, joten niitä voisi saatella loppuun paremman puutteessa...mutta mutta, tää ei nyt vaan lähde käyntiin millään.

Tai sitten ongelma piilee just siinä, että pää pursuaa ja tursuaa ideoita, mielihaluja ja samalla sitä kuuluisaa lyhytjännitteisyyttä. Uusien neuleiden aloittaminen olisi kivaa, jos joku muu viimeistelisi ne mun puolesta noin 2/3:n valmiiksi saamisen jälkeen :D Ompelukonekin huutelee nurkastaan kovaan ääneen. Postipoika kantaa kotiin ihanuuksia lankoina ja kankaina, pankkitili tyhjenee, mutta tuloksia tuotosten muodossa ei synny. Alkaa olla liikaa suuntaviivoja, eihän tässä tyypillinen vaaka pysty päättämään, mihin suuntaan ekana ryntäisi!

Aika hassua tavallaan sekin, että nämä "paineet" tässä aihepiirissä ovat ihan itse aiheutettuja. Eipä ketään muuta hetkauta, onko mulla kaapeissani kilo vai 20 käyttämätöntä lankaa (okei, miestä se ehkä koskettaa sillä hetkellä, kun karu totuus kaappien siivouksen yhteydessä hänelle valkenee, mutta siitäkään ei ole suurta pelkoa, koska vain minä meillä tiedän, mitä mikäkin komero sisältää, ja miestä on turha pyydellä kaveriksi suureen kaappi-inventaarioon)

Kerran löysin jostain kirjakaupasta tällaisen tosi suloisen näköisen neule-opuksen:
Se oli tietysti pakko ostaa omaksi. Hintaa en enää muista, mutta ei se kovin kallis ollut, muistaakseni ihan reilusti alle 20 erkkiä. Kirjassa on useita, upean nostalgisia malleja ihan nykypäivänä toteutettavin ohjein. Mun mielenkiintoa kutittavat eniten nämä kaksi topin tyyppistä puseroa:

Vielä kun saisi joskus vartalon, jollaisen ylle nuo mallit istuisivat nätisti. Noooo, ei nyt murehdita sitä...

Saunan kautta taidan parkata sohvalle ja yrittää edes tuhertaa pari kerrosta yhteen keskeneräiseen liiviin. Tänään tulee Ylen Teemalta klo 22 Kohtaamisia -elokuva, jonka aion ehdottomasti katsoa. En tiedä siitä paljoakaan, mutta odotukset ovat jostain syystä korkealla!

Viikonlopun alkua siivittää tämä loistobiisi, sen myötä ihanaa viikonvaihdetta kaikille!

Herkkuja helmikuuksi

2011-02-21T19:59:00.002+02:00

Tänään sain kuluvan kevään ensimmäisen SNY-pakettini. Paljon kiitoksia siitä salaiselle ystävälleni! Olipa mieluisa paketti, *rutistaa*
Kaikki meidän perheen tämänhetkiset jäsenet saimme jotain herkkujen muodossa. Kanirouva sai herkkutankoja, ja me ihmiset suklaata ja hyvää valkoista teetä. Kuvan otossa pitikin olla tosi nopea, nyt alkavat olla kääreet herkuista jo päreinä...
Lankana paketissa oli tummanharmaata Novitan Jamboa. Väri on oikein kaunis, harmaan sävyllä ei niin suuresti olekaan mulle väliä :) Salainen ystäväni siis pohdiskeli kortissaan, tykkäänkö tummanharmaasta. En ole tätä ennen edes hiplannut Jamboa kaupassa, nyt täytyy katsella vähän pipo- ja huiviohjeita tuolle langalle.

Jään innolla odottamaan seuraavaa pakettia. Ystäväni kirjoitteli, että "kiusaa" ja pitää jännityksessä minua näiden pakettien kanssa, mutta sehän on vain hauskaa ja kuuluu leikin henkeen! (Plus kärsimättömälle luonteelle tekee hyvää opiskella malttamista välillä...)

Itämaiden ihmeitä

2011-02-12T13:27:00.011+02:00

Reissussa tuli tankattua aurinkoa pitkälle kevääseen!

Askarepäivä

2011-01-30T19:33:00.001+02:00

Sunnuntait on usein mulla kotiaskareiden suorittamis-maratoneja. Tänäänkin on pesty kylpyhuonetta ja vessaa, imuroitu perusteellisesti, vaihdettu verhoja, puhdistettu pesukone sitruunahappokäsittelyllä, pesty kanin alusta-mattoja ja vaikka mitä. Arki-iltaisin saan korkeintaan pientä ruokaa laitettua ja pyöräytettyä koneellisen pyykkiä, jos on ihan pakko. Tekemättömien töiden lista toki jatkuu iäisyyteen saakka, mutta hyvä mieli tulee, kun saa jotain aikaiseksi. Tosin tässä vaiheessa iltaa mulle iskee aina "paniikki", ihan kaikki tuntuu olevan tekemättä päivän kovasta saldosta huolimatta, ja alkaa v.... köh, siis raivostuttaa.

Hän on ollut todella innokas apuri askareissa, kuten aina;
Hänestä on ihanaa, kun molemmat ihmiset ovat kotona ja hänen näkemyksensä mukaan keskittyvät vain hänen viihdyttämiseensä ;)

Yksi kauimmin kotitöiden to do-listalla roikkunut tehtävä oli rikkinäisten vaatteiden korjausompelu. Se tarkoitti siis sukan parsimista, paitaan repeytyneen reiän korjaamista ja yhden kammottavan, ensimmäisen lyhyen käyttökerran jälkeen tuhanteen päreeseen hajoavan, Gina Tricot'n alesta ostetun tekokuituisen hirvitys-neuletakin uudelleen kokoon kursimista. Sisu tai ekologinen omatuntoni eivät anna periksi heittää mäkeen sinänsä kelpoista vaatekappaletta, joka nyt vaan sattuu räjähtämään päälle ala-arvoisen valmistuksen takia. Joten neula ja lanka käteen, ja näpertelemään. Menihän tuohon aikaa, mutta tästä jos mistä tuli hyvä mieli! Oli muuten viimeinen kerta, kun sorrun ostamaan niitä järkyttäviä Gina Tricot'n "neuletakkeja"...

Tänään sain myös pääteltyä veljelleni jälkijättöiseksi joululahjaksi luvatun pipon. Mallaus omassa päässä;
lankana Novitan Tempo, menekki alle yksi kerä. Puikot 4,5 sukkikset (aivan, Lörppö Käsiala iski jälleen - muut taitavat neuloa Tempoa puikoilla 6-7...)
Mitään mallia tuohon ei ollut, silmukatkin heitin arviosta ja lukumäärä (80 kpl) osuikin kerralla meidän perheen isoihin päihin sopivaksi! :) Punainen väri oli veljen oma toive, ja mallin piti olla suhteellisen päänmukainen, ei siis rastapipo.

Keittiössä syntyi tällaisia herkkuja, vaikka mua ei ole siunattu jauhopeukalolla(kaan)...
Nyt pikaiselle iltalenkille ravistelemaan sitä v.... siis raivostusta pois, saunaan ja ihanasta ananas-persikka -piirakasta nauttimaan!

Hitaasti, mutta varmasti, kevättä kohti

2011-01-24T11:00:00.002+02:00

Tämänaamuisesta lumituiskusta huolimatta on pakko asennoitua positiivissävytteisesti niin, että kevät tulee jo aika pian! Hetket lähiviikkoina ovat olleet aikamoista arkeen työlääntymistä ja päivästä toiseen raahautumista. Miten alkuvuosi tuntuukin aina niin pitkältä? Vai lieneekö kyse siitä, etten ole löytänyt arkeen sopivasti soljuvaa flow'ta, draivia ja rytmiä, vaan jumitan jääräpäisesti haaveilemassa vuosilomista, ylityövapaista tai edes tavallisista viikonlopuista?

Pientä lomailua on onneksi luvassa parin viikon päästä, jopa muutaman tuhannen kilometrin päässä kotiympyröistä! Sitä odotellessa...

Taisi olla uusin Kauneimmat Käsityöt -lehti, joka tarttui eräältä kauppareissulta käteeni ja josta bongasin mm. tuon viereisen, sinisen huivin. Minä rakastan, rakastan, rakastan huiveja aina vaan, ja tuo näytti hieman erilaiselta kuin hetkeen nähdyt mallit. En tutkinut vielä ohjeen mukaisen langan speksejä, mutta eiköhön mun kätköistä löydy jokin vaihtoehtoinen lanka tuohon, jotta voisi ottaa mallin puikoille! Aika hauska mun mielestä, tavallaan talveen sopiva, mutta myös aavistuksen kevääseen päin kurkottava.

Kevääseen kuuluu myös - yllätys, yllätys - uudelle Salainen Neuleystävä-kierrokselle osallistuminen.

Mukaan olen lähdössä tälläkin kertaa. Aika mukavasti näyttää olevan muitakin osallistujia. Hauska odotella, kenet uuden tuttavuuden saan uudeksi parikseni. Tästä aiheesta seurannee sitten enemmänkin raportteja kevään edetessä.

Neulan alta tupsahtanutta

2011-01-19T21:43:00.004+02:00

Ompelutavoitteeni tai -saavutukseni eivät edelleenkään ole suurta taitoa vaativia, mutta onpa jotain valmista! Ja vielä jotain arkiseen tarpeeseen vastaavaa. Näin sen pitää ollakin, turha väkertää harjoituskappaleita kaappiin pölyttymään.

Näpertelin pieniä pussukoita. Mulla on aina tavarat hujan hajan levällään käsveskan pohjalla, ja näiden avulla olisi tarkoitus pitää osa kamoista järjestyksessä ja siistimpänä - sekä tietysti helpottaa sitä, että käsittämättömän määrän tavaraa nielevästä, mustaa aukkoa muistuttavasta kaaos-kassista löytyisi jotain joskus kätevämmin... Isompaan pussukkaan mahtuu nippu kertaalleen taitettuja A4:sia, pienempi on mitoitettu neuvolakortille.

Kangas on kirpparilta (alunperin muuhun tarkoitukseen) ostetuista vanhoista farkuista saksittua ja kaikki napit kierrätyskeskuksesta, "osta säkki sekalaisia nappeja eurolla" -tyylisestä löydöstä. Kai tässä voisi todeta, että olen tavallaan tuunannut vanhasta uutta, ompelutaidon treenaamisen lisäksi?
Seuraavalla kerralla voisi opetella vetoketjun ompelua ja tehdä sillä tavoin suljettavia pussukoita :)

Harvinaistakin harvinaisempi tuotos

2011-01-05T09:15:00.003+02:00

Vuoden aloitukseksi on sopiva hetki piirtää iso ruksi seinään; silmukkasisko on kaivanut ompelukoneen naftaliinista ja alkanut treenata ompelutaitoja hikeä ja raivon kyyneleitä vuodattaen. Helppoa - eikä todellakaan nopeaa - se ei ole, mutta jotain on syntynyt. Ekana tuotoksena pusero itselle.

Kaavat on jostain ikivanhasta Modasta, ja kankaat oli kaapissa leikattuna varmaan lähemmäs vuoden. Halusinkin tuollaisen väljähkön, mutta lyhyen, harsomaisen ohuen paidan, jota voisi pitää vaikka extra-pitkän topin kanssa. Ja musta oli must-väri, mutta ei täysin mustana. :)
Tämä kangas löytyi aikoinaan Eurokankaan tarjouslaatikosta. Itse asiassa pusero olisi saanut kuitenkin olla vähän pidempi, mutta toisaalta toimii ihan jees tavallisen mittaisen topin ja hameen kanssa. Ensi kerralla sitten kaavaa lievästi muokaten, eri kankaasta pidempi pusero. Tuo ohut, sifonkimainen kangas (ei aavistustakaan, miksi sitä pitäisi virallisesti nimittää) ei muuten ollut erityisen palkitsevaa aloittelevalle ompelijalle! Jääräpää aloittaa aina vaikeimman kautta ;)

Harjoitukset jatkuvat ja raporttia seuraa. Tähtäimessä tärkeimpänä tällä hetkellä on tunika itselle arkikäyttöön. Itse asiassa uusimmassa Modassa, joka tuli eilen, oli kiva mekkomalli, jota ihan "luvan kanssa" kehotettiin tekemään tunikamittaiseksi jos mielii...

Nyt on muuten sivupalkissa kuuntelussa muutama niin hieno biisi, että todellakin suosittelen! (Luonnehdinta koskee lähinnä florence + The Machinea ja Melanie Fionaa)

Jotain vielä viime vuodelta

2011-01-04T19:03:00.003+02:00

Syksyn 2010 Salainen Neuleystävä -rinki on saanut päätöksensä. Minäkin sain eilen hakea postista niin sanotun paljastuspakettini. Parikseni paljastui Bells, jonka blogi löytyy täältä linkin takaa. Blogin nimestä päätellen joku jakaa mun ikuisen, sammumattoman rakkauden teetä kohtaan...
Eli näin, vuoden 2010 viimeinen paketti, saapunut kohteeseensa vuonna 2011!
Sain kaksi kerää Nalle Marjaretki Puolukkaa. Jos en pahasti erehdy, olen tehnyt kaulurin itselleni just tästä väristä, joten näistä keristä voisi alkaa työstää sen kaveriksi pipoa ja lapasia. Lisäksi paketissa oli ISO levy tummaa suklaata, nam, Addin sukkapuikot kokoa 3 ja kortti. Suklaa ei muuten kauaa pysynyt avaamattomana, vaan on pistelty jo miltei kokonaan parempiin suihin. Ihan kun ei olisi joulun seutuun syönytkään suklaata... ;)

Salaisuudet on sitten paketoitu taas vähäksi aikaa. Itse lähettelin paketteja syksyn ajan Päivikille, jonka Piirongin kätköistä löytyy kuvat kaikista neljästä SNY-paketista.

In The Mood for Christmas?

2010-12-21T20:25:00.000+02:00

Meinaa hermo kiristyä näin joulun alla. Mur! Mitään varsinaista syytä hermoiluun ei ole, mutta se kai ahdistaa, ettei töiden tohinassa ehdi rauhoittua valmistautumaan joulun tuloon. Sitten kun noin tapaninpäivän kantturoilla maltan pysähtyä ihastelemaan joululauluja, pakkasta, hiljaisuutta ja kynttilöitä, pyhät ovatkin jo ohi!

Joo, tiedetään, hullu repii stressiä vaikka mistä...

Onnistuin sentään askartelemaan joulukortteja, mistä tuli edes hetkellisesti hyvä mieli. En ole mitenkään vihkiytynyt askarteluun, joten ei nämä alan harrastajien mielestä varmaan ylivertaisen hienoja ole, mutta meidän perheen näköisiä ja itse tykkäsin.

Jos heittäisi vielä pellillisen pipareita uuniin ja kutsuisi edelleen tarmokkaasti joulumieltä meidänkin mökkiin kyläilemään. Miten se laulu menikään, kolme yötä jouluun kai on...
Fiilistä olen yrittänyt repiä Jouluradiota kuuntelemalla. Suosittelen!

Tällaistakin humppaa löysin perinteisen hiljentymismusiikin vastapainoksi:

Pukin konttiin onnistuin saamaan valmiiksi ystäville 2 paria ihania lovikkalapasia - mutta kuva jäi tietenkin uupumaan, kun ne valmistuivat yön pikkutunteina ja sujahtivat heti Matkahuollon pussiin. Kiire kiire oli...
Täytyy pyytää, josko tammikuussa saisin kuvan kintaista vaikka ihan käytössä.

Pari juttua joudun antamaan ns. lahjakorttina, eli lupaamaan kaulahuivin / kaulurin / valinnaisen neuletuotteen valmistuksen lahjan saajan toiveen mukaisesti. Nyt ei vaan tonttujen tehdas pystynyt tuottamaan enempää valmista matskua aatoksi :(

No, nyt on sukkasatoon aiemmin syksyllä tekemäni, ihanan muhkeat Isoveli-sukkaset jalassa ja glögimuki nenän edessä höyryämässä, joten jatketaan kadonneen joulutunnelman epätoivoista metsästystä. Liekö paras strategia olisi vain käydä sohvalle kuuntelemaan hiljaisuutta? Ensi vuonna ihan tasan varmasti olen lomalla ennen joulua...

Nää on todella ihanat, suorastaan super-käytössä!

Etsi kuvasta yksi virhe...

2010-12-14T20:27:00.011+02:00

Sukkasadon jälkimainingeissa jäi paljastamatta yksi mulle niin tyypillinen kämmäys. Palataan noloon tilanteeseen nyt.

Tikuttelin harjoitusmielessä sadonkorjuuvauhdissa vauvan sukat, ne kuuluisat ns. junasukat / Tuulan sukat. Noh, ensinnäkin niistä tuli vauvoille liian suuret. En ymmärrä juuri mitään vauvoista tai lapsista ylipäänsä, mutta sen verran sanoo maalaisjärkeni, että nuo ovat vähintään taapero-kokoa. Siksi toisekseen sukissa oli vain jotain todella kummallista... Kuka keksii, mitä?
Tarkkasilmäiset lukijat voivat nyt etsiä kuvasta sen kriittisen virheen. Niitä saattaa toki olla useampikin, mutta lähinnä puhun yhdestä, massiivisesta sellaisesta.

Niinpä, toisen sukan varressa on yksi "makkara" vähemmän kuin toisessa! Ei ole todellista... Miten mä voin onnistua aina? Eihän mokomia sukkia varten tarvitse ohjetta yhtenään tuijotella, mutta jos vaikka laskisi muhkurat... Ei tarvii osata laskea kuin kahdeksaan. Nähtävästi tämä blondi ei osannut sen vertaa matematiikkaa. Jäivät sukat listaamatta sadonkorjuuseen, ja löysivät paikkansa purettavien tai korjailtavien neuleiden korista.

Samaisessa tuoksinassa sattui myös pieni työtapaturma;
ihanista nron 2 ruusupuisista sukkapuikoista yksi napsahti poikki! Ensimmäinen kerta, kun mulle käy näin. Vaikka ei varmaan mikään ihme. Tuntuu, että ohuet sukkikset vääntyy mun käsissä melkoiselle mutkalle, vaikka olisivat metalliakin. Sen verran suurella voimalla taidan nyhrätä neuleitteni kanssa :) Että ei kun roskiin vaan nämä puikot, ja menetys tuli kirjattua miinuspuolelle Sukkasadon vaatimissa ponnistuksissa. Ei tarvitse ihan heti hankkia uusia noin ohuita puisia sukkiksia, ei ne mulla kestä kumminkaan. Huokaus.

Joulunaluspaketti

2010-12-06T12:44:00.003+02:00

Nyt vasta ehdin postailemaan viimeisimmän, eli marraskuun, SNY-pakettini. Sain Salaiselta Neuleystävältäni sievän nettikortinkin ennen paketin saapumista. Hän halusi ilmoittaa, että logistiikkaongelmien vuoksi (lue: anna miehelle tehtävä ja tee itse perässä...) paketin postitus oli jäänyt roikkumaan ;) Ei hätää, kiva kun ilmoitit, että tulossa kuitenkin on!

Tällä kertaa paketissa oli kaksi kerää Novitan Softy-lankaa ja rasia Pandan konvehteja. Kiitos paljon! Olen onnistunut säästelemään konvehteja tähän saakka, nyt taitaa olla aika korkata rasia ja nautiskella rauhallista lumisadetta katsellen.

Hyvää itsenäisyyspäivää tämän upean biisin siivittämänä!

Kani + lankakerä = kierivä katastrofi?

2010-11-28T11:41:00.007+02:00

Meidän täystuho-apina (kuva alla) järjesti eilen mulle pienimuotoisen sydänkohtauksen ainekset. Pieni paniikki päivässä pitää virkeänä, tai jotain...

Kuva on otettu viime talvena, ei meilläkään sentään ihan noin paljon ole vielä lunta

Aamu meni neuloessa (isännän makaillessa pikkujoulujen jälkeisissä tunnelmissa pimeässä makuuhuoneessa) ja toisella silmällä häijyä, tylsistynyttä kania vahtiessa. Se riippui verhoissa, repi mattoa ja sitä rataa. Pari minuuttia jaksoi maata sylissä, mutta heti jos mamma yritti laittaa hänet itsekseen lattialle, alkoi pahojen tekeminen. Kun mun mitta alkoi täyttyä siihen nujuamiseen, päätin viedä sen häkkiin arestiin - mutta tietysti ajattelin neulojien legendaariseen tapaan "mä vaan äkkiä neulon tän kerroksen ensin loppuun..." Kani peijakas livahti siinä samassa mun jalkojen alle, sohvan ja rahin väliin, ja kas kun siellä lattian tuntumassa sattui heilumaan myös se mun työstämä Rose Mohair -lanka. Jonka toinen pää oli siis neuleessa kiinni ja toinen pää kerällä...

Lanka suuhun, paniikki kun sitä ei saakaan omin avuin pois leukojen välistä, ja mitä tekee hätääntynyt kani? Juoksee karkuun niin kovaa kuin jaloista lähtee... Silloin nimittäin lähdettiin salamannopeasti talon päästä toiseen! Lanka siirtyi matkalla sen suusta kaikkien tassujen ympärille, tiukasti pariin kertaan. Siinä juostessa se meni tietenkin yhä enemmän solmuun. Kani kävi vetäisemässä pari kierrosta oman pahvilaatikko-mökkinsä ympäri (muisti tottakai juosta joka kierroksella myös sisään ja ulos mökistä) ja sitten syöksyi häkkiinsä, ja siellä pesäkoppiin. Ja ei kun emäntä perään keskeneräistä neuletta perässä heilutellen... Häkillä onneksi tajusin lyödä häkin luukun ekana kiinni, ettei kani pääsisi enää juoksemaan muita huoneita läpi. Langan irrottaminen kanin jaloista ei onnistunut lähellekään suosiolla, sen verran paniikissa se oli ja varmaan satuttanut itseään, että puolustautui puremalla, kun yritin kiskoa lankaa pois sen mahan alta. Eikä se kiskominen ylipäänsä auttanut mitään, lanka oli niin tehokkaasti solmussa.

Eipä ollut muuta tehtävissä kuin hakea sakset, toisella kädellä painaa kani tiukasti lattiaa vasten teräase-vahinkojen välttämiseksi ja alkaa pilkkoa Rose Mohairia pieniksi pätkiksi. Lopulta sain kaikki tassut vapaiksi lankasotkusta, ja päällisin puolin tutkittua, ettei kanilla näyttänyt olevan katkenneita jalkoja tai muita suurempia vammoja.

Voi hyvää päivää sitä näkyä; puolikas kerä kirkkaan punaista, pörröistä Rose Mohairia levitettynä meidän huushollin päästä toiseen, kirjaimellisesti! Yhtään pidemmällä välillä sitä ei olisi enää voinut ollakaan... Ja erityisesti se pahvilaatikko-mökin ympäri noin viiteen kertaan kiertävä "koristelu" ja kasa 6-senttisiä Rose Mohairin pätkiä kanin häkin pohjalla oli...no, mielenkiintoinen näky.

Ei tullut yhtään joulumieli, vaikka langan väritys sopisi vuodenaikaan kuin nenä päähän.

Eikä muuten keskeneräisestä neuleesta purkautunut kuin 1/3 edellistä kerrosta :D

Vali, vali

2010-11-17T18:59:00.004+02:00

Nyt tulee kyllä vihoviimeistä valitusta ja säälin kerjäämistä, mutta onpa muuten menossa vuosisadan flunssa! Sairasloman merkeissä tylsistyessä on mennyt puolitoista päivää. Jospa tästä tokenisi huomiseksi taas työmaalle.
Eli köh-köh, aivastus, niisto, pari tuntia unta palloon, avataan yhdeksäs marjamehupullo, köh-köh, aivastus, höyryhengitys-tykötarpeiden virittelyä...tätä kuuluu tähän mökkiin. Onneksi mun flunssat ovat yleensä aina jotain etelänmaalaista, tulisen nopeaa laatua, eli käyvät läpi koko elinkaarensa 3 päivän aikajanalla, orastavista vilun väreistä täyteen räkäisyyteensä ja laantuvat kokonaan.

Lähinnä itseäni piristääkseni ajattelin tehdä tänne blogiinkin tikusta asiaa ja postata vain jotain, ihan niinkuin elonmerkkejä antaakseni. Ja kas, löysinkin koneelta pari kuvaa viime jouluna äidille tehtailemastani Revontuli-huivista, joita en ollut aikanaan saanut ulos kännykästä enkä siis postattua tänne. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eli parempi ennen uutta joulua;
tämä on ensimmäinen äidille lahjoittamani huivi, ja hän tykkäsi mallista kovasti. Luonnonvalkoinen oli nappivalinta, liukuvärjätty lanka ei olisi meidän muorille istunut. Tässä lankana siis Novitan luonnonvalkoinen Nalle (Aloe Vera -versiota).
Pikkuhiljaa siis joulunodotusta kohti tänäkin vuonna, saas nähdä montako Revontulta menee tällä kertaa pukinkonttiin! :) Oli melkoinen hitti viime vuonna...

Halloween-paketti

2010-10-28T21:30:00.004+03:00

Lokakuun salainen paketti on saapunut, kiitos SNY:lleni!

Paketti olikin pienoinen mysteeri halloweenin hengessä, kun en heti tajunnut avata postipakkauksen sisällä ollutta laatikkoa. Eli ihan ensimmäisenä paketista löytyi kortti (kuoressa sekin, sen sisälle sentään ymmärsin kurkata! :D ), kangaskassi ja paketti ns. jouluvaloja. Enpä ihmetellyt asiaa, vaikka valopaketti oli teipattu tiiviisti kiinni. Kiireessä jätin paketin keittiön pöydälle eilen, ja ajattelin kuvata valot tänään illalla pimeässä, josko niistä saisi kivan kuvan. Tänään sitten kävin saksien kanssa teipatun boxin kimppuun, ja sieltähän paljastui aivan muuta kuin jouluvaloja!

Sisältönä oli tuo vyyhti luonnonvalkoista lankaa, siinä kiinni kaunis silmukkamerkki ja kolme pussia Kool-Aidia. Värjäykseen, mitä ilmeisimmin. Lanka on todella pehmeän ja suloisen tuntuista. Tietoja ei mukana ollut tarkemmin, mutta tosiaan ihoa hellivän ihanalta se tuntuu, ja ohutta näyttäisi olevan. Joskus ehkä kokeilemaan värjäystä ja sitten unisukkia itselle!

Vähänkö tuo kortti oli hauska; kissalla on silitettävä, karvainen turkki ja naru-häntä! :) Kangaskassille on meidän taloudessa aina käyttöä, hieno juttu!

Kiitos salainen ystäväni, paketti oli mieluinen ja edelleen suurella innolla odotan syksyn jatkoa näiden salaisten lähetysten merkeissä. Kiitän myös nettikortista, jonka sain jo hetki sitten - en postannut sitä erikseen, kun tiesin odottaa tätä pakettia pian.

Linkki sukkapostaukseen

2010-10-25T18:34:00.002+03:00

Sain vihdoin avattua Sukkasadon korjuun tilini, postausta aiheesta löytyy Sukkasadon Hillokellarista, tarkemmin ottaen tästä linkistä. Kuvaa en viitsi tähän toistamiseen ladata.

Perussukat murulle, reipasta koko noin 45... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja parempi pari nöttöstä jämälankaa sukkina kuin nurkissa pyörimässä! :D

Ilmiselvää lahjontaa

2010-10-12T19:10:00.009+03:00

Pääsin tässä vaivihkaa vanhenemaan vuodella, ja sain harvinaisen mieluisia lahjomuksia! Oma kulta antoi Ilun "Neulekirjan" (ja kaikkea muutakin, joka nyt ei tänne neulemaailmaan sinällään kuulu). Toki olin vihjaillut opuksen "tarpeesta" aika lailla suorasanaisesti, mutta sou vot?!? Lopputulos oli näin erittäin onnistunut; lahjan antajan ei tarvinnut tuskailla päiväkausia ideoiden parissa ja päivänsankari oli tyytyväinen! :)

Ihanaltahan tuo kirja vaikuttaa, kunpa saisi jostain nipistettyä aikaa vaikka jonkun sukkamallin kokeiluun.

Toiselta, läheiseltä taholta sain ihanan setin vironvillaa! Näistä oli aikaisemmin syksyllä puhe ex tempore -meinigillä, kun tätini sattui eräillä markkinoilla törmäämään vironvilla-vyyhteihin. Hän sieltä soitti myyntipöytien äärestä aivan ekstaasissa, minä vastasin - onneksi! - puhelimeen ja heittelin joitain toivevärejä niin sanotusti hatusta, ja sovittiin rahaliikenne setvittäväksi myöhemmin. Nyt hän ilmoittikin, että kyseessä on synttärilahja, ja nämä ihanaiset matkasivat Itellan avustuksella minun hellään huomaani. Erityisesti tuo ruskean ja beigen sävyissä lainehtiva vyyhti syyhyttäis sormenpäitä ja pyöröpuikkoja niin maan vietävästi...

Syntymäpäivän aamu oli aika ihana syksyisestä synkkyydestä huolimatta. Istuin aamiaispöydässä itsekseni, nauttien kaikessa rauhassa aamun lehdestä, kun pihan pihlajan kimppuun lennähti parvi tilhiä. Tunnistin linnut vankalla ornitologisella tietämykselläni (wikipedia auttaa...köh...) tilhiksi ja muistelin, että ne taitavat nimenomaan tankata pihlajanmarjoja talven varalle. Oli todella mielenkiintoista seurata lintuparven touhuja! Ei siinä kauaa "nokat tuhisseet", kirjaimellisesti, kun pihlaja oli riisuttu kaikista marjoistaan. Tällaisia nämä, syksyn ilot - pakko olla jossain määrin syksyihminen, kun on tähän synkkään vuodenaikaan syntynyt!

Eka tätä lajia!

2010-09-29T18:57:00.003+03:00

Syksyn uusi SNY-kierros on avattu vihdoin minunkin suunnallani. Oman lähetykseni olen pistänyt matkaan jo aika kauan sitten itse asiassa, ja tänään minua odotti ensimmäinen yllätyspaketti. Pikantti, loistava yksityiskohta oli muuten se, että paketti oli - uskomatonta, mutta totta - odottamassa meidän postilaatikossa! Nii-in, ei paikallisen asiamies-postin hyllyllä, vaan todellakin omassa laatikossa, vaikka paketti oli reilusti yli 3 cm paksuudeltaan. Hm..ehkä paikalliset postipojat ja -tytöt muistavat, missä on postilaatikot ja missä kirjeluukut..?

Ai että mitä se paketti oli syönyt? Kahtokee ja ihmetelkee...
Ihan ensin olin itsekin vähän hämmentynyt, että mikä pörrökerä laatikosta kuoriutuu. Lähempi tarkastelu osoitti, että pöhis on valtava kerä Novitan Varpu-lankaa. Villaa, mohairia ja niin edelleen. Vyötteessä on ohje pipoon ja kaulaliinaan, ja kerän lupaillaan riittävän niihin molempiin. Vau, ei vaikuta yhtään hullummalta! Langan värit ovan ehdottomasti niin minua, niin minua - en ole aikoihin neulonut mitään punamustaa, joten nyt on juuri sopiva hetki sille! Kertokaahan ihmeessä, jos jollakulla on jo kokemuksia tuosta langasta. Itse en ole nähnyt sitä vielä missään myynnissäkään.

Paketissa oli lisäksi pyöröpuikot, PALJON teetä ja tosi sievä kortti. Tee tuli kuin tilauksesta, töissä on kätevämpi käyttää teepusseja kuin irtoteetä ja tuo maku on oikein hyvä. Kuvassa ei tosiaankaan ole kaikki ne pussit, vaan osa korjattiin heti töihin lähtöä odottamaan. Kiitos paljon uusi Salainen Neuleystäväni, jään innolla odottelemaan syksyn etenemistä!

Se sopii!

2010-09-15T19:09:00.004+03:00

Jei, ihan parasta! Pikkokoiralle aivan omasta päästä sävelletty villapusero istuu kuin valettu. Kuvan laatu on heikko, kun sain kännykällä otetun kuvan ensin viestinä ja omasta puhelimesta siirrettyä koneelle, mutta näkee tuosta nyt jotain.
Koiran emäntä huomautti, ettei nolosteleva ilme suinkaan johdu villapaidasta, vaan ylipäänsä kuvattavaksi käskemisestä :)

Lankana paidassa 7 Veljestä Polkka, en huomannut punnita valmista puseroa mutta eipä tuohon paljon lankaa mennyt. Ei kun tehtailemaan lisää puseroita eri langoista - talveksi voisi tehdä reilusti paksumman "loimen" :)

Puolisalaista postia

2010-09-14T20:03:00.003+03:00

Tänään postilaatikossa odotti pieni paketti, ja voi mahdoton miten se ilostuttikin päivää! Koska paketin päällä ei ollut syksyn SNY-kierroksen emon yhteystietoja vaan toiset nimikirjaimet ja osoite ihan toisaalle, tajusin nopeasti ettei kyse ole vielä syyskuun SNY-paketista. Näin ollen paketti paketin oli Novitan Neulomon Toiveketjuun liittyvää.

Sisältönä oli tämä:
Tosi ihana neulatyyny! Mahtava! Toiveketjussa ollaan esitetty ideoita, toiveita, ajatuksia siitä, mikä itse kunkin arkea piristäisi. Jotta postista tulisi joskus jotain muutakin kuin laskuja. Yhtenä mun toiveena on ollut neulatyyny, ja tämä vastasi toiveisiini paremmin kuin olin uskaltanut haaveillakaan. Lähettäjä tosiaan on jonkinasteinen mysteeri vielä toistaiseksi, saa ilmoittautua täälläkin, jos haluaa! :)

Ehkä tämä "kukka" tuo mukanaan myös toivoa ja voimia loppuviikkoon. Minulle niin tärkeä mummoni joutuu suureen leikkaukseen, ja siitä selviämiseksi tarvitsee paljon, paljon voimia antavia lämpimiä ajatuksia. Tilanne on nyt osoittautunut paremmaksi kuin vielä muutama viikko sitten luultiin, mutta eihän tämä mikään jokapäiväinen asia ole. Nyt mennään sinnikkäällä optimismilla ja tahdonvoimalla eteenpäin, päivä ja asia kerrallaan!

Karvaisia avustajia

2010-09-12T19:16:00.001+03:00

Kun isäntä on poissa, niin neidit hyppivät pöydillä... Vai miten se menikään?

Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja neulojan miehellä ei tietenkään ole villasukkia. Näin meillä ainakin, joten tarkoitus oli avata Sukkasadon keruu tikuttamalla kerrankin omalle kullalle sukat. Flunssa taisi kuitenkin männä viikolla saada minusta yliotteen, joten sukat jäivät kesken ja isäntä lähti reissuun. Tuommoisen "hieman reilumman" koon sukkia en viitsi loppuun asti vääntää jalkaterän pituutta arvuutellen, vaan pistin sukankutimen telakalle ja odottelen miestä kotiin sovitukseen.

Viikonloppuseuraa minä ja kani saimme tällaisesta hauskasta herrasta:
Hän tuli meille hoitoon, miespuoliseksi vahvistukseksi tyttöjoukkueeseemme. Oli mukavaa! Tällä muotitietoisella (ja oikeasti kovin viluisella) karvakaverilla on kotonaan hieno kokoelma villapaitoja ulkoiluun. Viikko sitten otin suuntaa antavia mittoja yhdestä koirulin puserosta, ja eilen telkkaria katsellessani lähdin vain neulomaan. Tuotos näyttää suhteellisen hyvältä tässä vaiheessa.
Valitettavasti emme voineet sovittaa sitä heti, koska pikkukoiruus ei tosiaankaan tulisi suvaitsemaan vieraan ihmisen pukemisyrityksiä, mutta toivottavasti joskus ensi viikolla hänen emäntänsä testaisi paitaa ja antaisi meikäläiselle rakentavaa kritiikkiä. Jäämme jännityksellä odottamaan ensimmäisen koiranvaate-kokeilun onnistumisprosenttia! Koiraherra on kovin innokas apuri neulonnassa, vaikka hänen avuliaisuudestaan voidaan toki olla montaa mieltä - hän kun keskittyy lähinnä lankakerien kantamiseen ja siinä sivussa keskeneräisten töiden purkamiseen, jos sellaisia sattuu kerän liitteenä olemaan...

Mutta on meillä ollut kivaa kotona ihan omallakin tyttöporukalla! :) Vähän siivoillen, päivätorkkuja ottaen ja flunssaa parannellen.

Siis mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää, miksi ton emännän pitää A) raahata meille omituisia eläimiä, jotka pelkäävät mua hysteerisesti ja B) heilua koko ajan kameran kanssa, kun mä ottaisin lakisääteiset kauneusuneni. Pääsee vielä laihtumaan, jos pitää koko ajan liikkua...

Aura

2010-09-01T22:04:00.005+03:00

Malli: Aura
(Kirjasta Johanna Koski ja Kristel Nyberg: Punokset puikoille)
Lanka: Novita Bambino

Menekki: 154 g

Kuvat on kamalia, mutta huivi aika ihana!

Syksyn huveja, syksyn värejä

2010-08-31T10:58:00.009+03:00

Hehkutetaan oikein urakalla alkavan syksyn ihania puolia. Kuten näitä värejä.

Näistä tunnelmista mä tykkään! Tunnustaudun syysihmiseksi. Itseni toistamisenkin uhalla mainitsen jälleen kerran, että syksyllä on niin suloista käpertyä sisälle teekupin ja neuleen kanssa, tai käydä ulkoilemassa raikkaassa syysilmassa. Helteisen kesän jälkeen tuntuu siltä, kuin saisi pitkästä, pitkästä aikaa kunnolla happea!

Neulojan syksyyn kuuluu tottakai Salainen Neuleystävä -rinki. En miettinyt tämänkertaista osallistumista ehkä ihan loppuun asti, mutta kyllä tähän nyt panostetaan kunnolla, kun kerran tuli ilmoittauduttua. Oma Salainen Neuleystäväni olikin käynyt kommentoimassa tuolla edellisissä postauksissa, ja samoin mä olen ottanut yhteyttä omaan pariini sääntöjen mukaisesti. Tästä se lähtee...
Suunnilleen viimeisellä ilmoittautumisminuutilla päätin lähettää osallistumislomakkeeni myös syksyn Sukkasatoon.
Sukkasatoa korjaamassa olin edellisen kerran mukana vuonna 2008 (onko siitä tosiaan jo niin kauan?). Tällä(kään) kertaa suunnitelmissa ei ole megalomaanisen sukkavuoren väkertäminen veren maku suussa, joten neuloskelen mitä kerkiän ja mikä sattuu huvittamaan. Katsotaan tempauksen päättyessä, sainko aikaan yhdet vai kahdet sukat, ja mihin tarkoitukseen ne menivät. Hyväntekeväisyyteen noita mieluusti laittaisin menemään, siihen varusmiesten sukkakeräykseen, Karjalaan tai Hurstin yhdistykselle ainakin. Sukkasadon Kotiladosta saa lisätietoa myös erilaisista hyväntekeväisyystempauksista, vaikka et olisi juuri nyt satoa lähdössä tällä porukalla korjaamaankaan. Jatkossa minun sukkiani löytää Sukkasadon Hillokellari -alablogista.

Löydä sisäinen marttasi

2010-08-16T20:14:00.004+03:00

Minä olen etsiskellyt omaani, ja aavistuksen verran jonkun kotitalousihmisen läsnäoloa onkin tainnut olla aistittavissa...
Opettelua, opettelua - onneksi on vielä läheisiä, vanhempia ihmisiä, jotka neuvovat uusavutonta! Ihana olo, kun saa ihan omin kätösin tehtyä jotain (muutakin kuin villasukkia) "talven varalle"!

Syksyä pukkaa kohtsillään, väistämättä. Nyt on jotenkin suloinen hetki, kun syksyn värit alkavat tulla esiin ja syysneuleet alkavat syyhyttää sormenpäitä, mutta päivät ovat vielä upean lämpimiä.
Niitä villasukkia ja muitakin kutomuksia toivottavasti taas ensi kerralla...

Ehostusta, tuunausta, siivoilua, järjestelyä

2010-07-27T09:16:00.000+03:00

Kesälomalla on ollut vihdoin aikaa fixailla kotona kaikkea pientä, mikä on aikanaan jäänyt vähän vaiheeseen. Siis kyllähän mua ahdistaa tolkuttomasti, kun en ole käyttänyt kaikkea tätä ruhtinaallista vapaa-aikaa neulomiseen, mutta toisaalta on tullut hyvä mieli muidenkin keskeneräisten projektien loppuun saattamisesta.

Reissatessa pienimuotoisesti kotimaassa käytiin "vähän" Ikeassa ja pistettiin yhden huoneen sisustus uusiksi. Nyt heti tuon virkkeen jälkeen on pakko selventää, että se huone nimenomaan oli jäänyt muuton jäljiltä täysin vaiheeseen, joten kyse oli tarpeellisesta shoppailusta. Ja työskentely sen projektin parissa jatkuu... Isommat mööpelit alkavat olla paikoillaan, entisiä kamoja yritetään myydä pois sekä kierrättää mökille, ja pienemmät, esim. seinälle tulevat taulut, odottavat vielä paikkaansa. Maalaaminen ja tapetoiminen olisivat myös aika pop, mutta ehkä ei juuri nyt tässä helteessä. Olen maalannut ulkosalla pieniä koriste-juttuja ja kanitarhaa, ja ulkotilojen loistavasta ilmastoinnista huolimatta tulin tosi huonovointiseksi puunsuoja-aineen kanssa läträämisestä.

Mutta siis, sisätiloissa olen näpräillyt tällaisia juttuja;

muistoja matkoilta ja ehtaa Ikea-settiä! :) Minä ja miekkonen tykätään.

Shawl Pins

2010-07-26T14:29:00.005+03:00

Miksihän näitä kuuluu suomeksi kutsua? Enklannin kiälellä kun kuukkeloi, löytyy ainakin tuolla shawl pins -termillä. Huivineula lienee melko hyvä suomennos, asiaan vihkiytyneet ymmärtävät joka tapauksessa käyttötarkoituksen :)

Ostaa päräytin kaksi huivineulaa Etsystä (linkki tuossa seuraavana). Soljet on tehneet Nicholas and Felice, oletettavasti siis tuon niminen pariskunta. Toimitus oli nopea ja maksut posteineen kaikkineen ihan inhimilliset. Soljet tulivat pakattuina omiin, erillisiin, kauniisiin laatikoihinsa, ja laatikoissa luomukset olivat vielä käärittyinä pumpuliin ja silkkipaperiin ♥ Suosittelen!

Bought two shawl pins from Nicholas and Felice, through Etsy.com (link in the Finnish text section above) The delivery was quick and I am very pleased with the pins. Loving knitted shawls, loving good pins!

Minunkaltaisena huivihulluna tarvitsee usein kiinnitys-systeemejä harteilla lepattavaan neulomukseen, ja onhan tässä tullut kokeiltuakin vaikka mitä virityksiä. Nyt olen tyytyväinen! Paljon vaan käyttöä näille ihanuuksille.

I Love My Panache

2010-07-21T21:58:00.004+03:00

Erittäin ystävällisen kanssaneulojan Nalle-lahjoituksen ansiosta ensimmäinen Panacheni on vihdoin valmis! Ja mie niin, niin, niin kovasti tykkään siitä!
Niin epätoivoiselta kuin loppuvan langan lisäerien metsästys jo ehti vaikuttaakin, samaa vihreää Nallea löytyi lopulta erään Novitan Neulomolaisen kätköistä. Ilman tätä pelastavaa enkeliä huivi olisi mennyt purkuun. Nyt täytyy vain keksiä jotain ylläriä kiitokseksi hänelle.

Huivin ohje löytyy Ullasta 02 / 2008, ja nimeltään se on siis Panache, jollei joku vielä tajunnut. Minun Panachestani tuli jättikokoinen, mutta ah niin ihana! Älkää kysykö, missä sitä aion käyttää - ehkä kietoudun siihen loppukesän iltoina terassilla istuskellessa. Toistaiseksi vain hiplailen sitä ihastellen. Koon mukaisesti lankaakin meni aivan tolkuttomasti, suunnilleen 2 kerää ja yksi kolmasosa 150 gramman keristä. Kunhan saan kuvausassistentin paikalle, täytyy katsoa saisiko napsittua vielä sellaisen kuvan, jossa tuo koko hahmottuisi neulojaan itseensä verraten.

Onko kellään kesäfiilistä?

2010-07-05T17:05:00.005+03:00

Mulla on, kasvavassa määrin! Se tarkoittaa lomailua mattojen pesun, korkean kirjapinon ja lukuisten neulekasojen merkeissä. Jestas, kun onkin ihanaa saada vain lukea ja / tai neuloa ulkona (tai toki sisällä, jos siltä tuntuu). Mahtavaa!

Kävin joku aika sitten vähän kirppuilemassa, ja mukaan tarttui aika monta veskaa. Käsilaukkua ja reilusti olalla pidettävää, säkkimäisempää, arkisempaa mallia. Niistä en jaksanut nappailla kuvia, mutta näistä söpöläisistä oli pakko ottaa näyte:
Vähänkö suloiset popot! En mitenkään voinut jättää niitä yksinäisenä sinne kirpparipöytään, vaan olisin ostanut ne vaikka eivät olisi mulle mahtuneetkaan. No, pelkkää plussaa on se, että ne ovat just mun kokoa.

Käsityökirjaston täydennystäkin löytyi.
Näissä kirjasissa oli muutamia kivoja perusvaatteiden ohjeita ja hyviä ideoita, joten ei kun parilla eurolla mukaan, tottakai!

Sitten olen pohtinut osallistumista yhteen kampanjaan, tai keräykseen. Nimittäin Sotilaskotiliiton lanseeraamaan Sukkia Tuntemattomalle sotilaalle -haasteeseen. Ks. vaikkapa artikkeli Kainuun Sanomien sivulta, tai ohjeita täältä. Tempauksessa on haastettu kaikki suomalaiset kutomaan villasukkia varusmiehille. Tavoitteena on 25 000 sukkaparin saaminen. Sukat jaetaan ensi vuonna palvelukseen astuville varusmiehille lahjaksi.

Haluan korostaa, etten missään tapauksessa ole militaristi -henkinen tyyppi, vaan päinvastoin vannoutunut Sivarin Sisko ja henkilö, joka ahdistui suunnattomasti kaverin synttäreillä ohjelmana olleesta paintballista (oikeasti, se touhu muistutti minusta aivan sairaalla tavalla sotaa tai jotain muuta väkivaltaista; juoksennellaan metsässä ampuen toisia! Hei haloo, ei ikinä enää!!!) No mutta siis, luulen voivani tässä kohtaa päästä yli inhostani armeijaa kohtaan, koska tavallaan keräyksen tarkoitus on hyvä. Uskon myös, että ainakin jotkut villasukat saavista varusmiehistä voisivat ihan oikeasti ilostua lahjasta. Kaikilla meistä ei kaapit pursua joka joulu mummolta saatuja villasukkia... Ja toisaalta taas, kaikki minun tuttuni eivät jaksa enää kuudensia villasukkia lahjaksi, joten onpahan joku hyödyllinen kohde, johon saisi tuhottua sukkalankojen jämiä. Ei kun puikot heilumaan...

Vaikka tämän tahdissa - parasta kesäfiilistä tällä hetkellä!

Etsintäkuulutus!

2010-06-22T21:52:00.002+03:00

Olen taas rassaillut blogia uuteen kuosiin. Valmista ei ole, yrittäkää kärsiä ja kestää.

Huhuilenpa nyt tätäkin kautta, kun tilanne on epätoivoinen;

löytyisikö keneltäkään kanssasiskolta edes pientä nöttöstä vanhempaa, kauniin metsänvihreää Novitan Nallea?
Väri on tosiaan kai muutaman vuoden takaa, koodi 341. Oikein nätti ns. perusvihreä, ihan tavallinen tummahko vihreä siis. Eränumerolla ei nyt olisi mitään väliä, kunhan vain jostain löytyisi pätkä tuota lankaa.

Ankarasti tikutettu Panache jäi / jää ärsyttävästi vaiheeseen. En takuulla pura sitä, sen verran olen tahkonnut mallia opetellessa. Voi harmituksien harmitus, kannattaisi vissiin lukea tarkkaan ohjeiden kaikki mahdolliset, viitteelliset tiedot langanmenekistä. En kyllä olis uskonut, että Panacheen saa upotettua yli 300 g Nallea...

Kevään kierros loppu, kesä vasta edessä!

2010-05-27T18:58:00.000+03:00

Salainen Neuleystävä -kierros olisi jälleen tällä erää ohi. Minun salaiseni jätti alkuviikosta sähköpostiviestin, että paketti on tulossa. Siinä odotellessani touhotin taas vaikka mitä, ja muutamien hassujen yhteensattumien kautta jotenkin vain tajusin, kuka salainen pakettienlähettäjäni on ollutkaan. Itse asiassa hommassa kävi niin, että lähetin juuri samana päivänä hänelle päin Novitan Neulomon toiveketjuun liittyvää ylläripostia! :D Raapustaessani osoitekorttia postissa viimeisetkin langanpäät niin sanotusti yhdistyivät. Ajatuskulkuani on vähän vaikea selittää, mutta jotenkin vain lamppu syttyi kerrankin tämän blondin päässä! ;)

Oikeaan osuin omissa, hiljaisissa arvauksissani. Minulle kevään ajan paketteja on lähetellyt esmeralda (bloginsa löytyy linkistä).

Oli ihana saada taas postia, koska olen sairastanut tämän viikon oikein urakalla. Tosin odotin kiltisti miestä töistä kotiin, jotta pystyin hakemaan paketin autolla - ihan vielä ei tee mieli lenkkeillä...

Paketin sisältö piti jakaa muutamaan kuvaan.

Ensimmäisessä kuvassa mukana ylen utelias Virallinen Tarkastaja. Mitään ei saa tässä huushollissa tapahtua ilman että hän on ensimmäisenä paikalla tutkimassa tilanteen. Osuutta (tähän) asiaan on toki silläkin, että paketista paljastui mm. banaanilastuja ja erilaisia rusinasekoituksia, molemmat tulppaanikorvan suurta herkkua! (Ja isäntä, joka päivysti kanin kanssa yhtä innokkaana paketin avaamista, ehti jo repäistä banaanilastupussin auki ja lahjoa jänöä, joten kai nuo tuoksut vähän nenään kävivät mamman yrittäessä ottaa kuvaa...)

Namien lisäksi paketissa oli kuorivaa saippuaa ja käsisaippua-pala, kortti, tarroja, söpöjä pinkkejä nappeja, kaksi dvd-leffaa ja lankaa! Woolia, Tennesseetä ja bambua. Kivat värit, en tiedä miten nätisti toistuvat kuvassa, mutta minun mieleeni ovat.
Jeps, huomenna katselemaan leffoja sairaslomapäivän ratoksi. Paljon kiitoksia esmeraldalle tästä keväästä! Kiitokset tietysti myös SNY-emolle. Jään miettimään, lähdenkö taas syksyllä mukaan.

Kaikenlaista näpräämistä

2010-05-23T18:20:00.000+03:00

Pihaa on tosiaan myllerretty hurjasti, ja ehkä siitä vielä jotain sievänpuoleista tulee, joskus. Toistaiseksi etupiha muistuttaa kynnöspeltoa...

Meidän asumismuoto on sellainen, ettei aivan omasta halusta voida maalata tai muuten remontoida kotikoloa ulkopuolelta miten sattuu. Talostaa huokuu - kröhöm, siis näkyy kilometrien päähän - rakennusajan henki ja muoti. Siihen aikaan tummanruskea ja oranssin sävyt ovat olleet pop... Muuta ei tarvinne sanoakaan? Mutta nou hätä, runsaasti valkoisia kesäkukkia, valkoisia lyhtyjä ja muuta sälää pihalle, niin johan raikastuu mesta kummasti!

Valkaisemisen hengessä askartelin-paskartelin ovikoristeen kesäksi. Niistä onnettomista tarpeista, mitä kotona sattui olemaan.
Minähän olen tunnetusti täysin lahjaton kaikensorttisessa askartelussa enkä muutenkaan suhtaudu tämmöiseen tekemiseen erityisen lämpimästi, eli kranssi on aika onnettomasti tekijänsä näköinen, mutta meille kelpaa! Saattaahan tuo joskus kokea täydellisen muodonmuutoksen, jos uusi näpertely-inspiraatio iskisi (ehkä noin viiden vuoden kuluttua). Eniten jäi kaivelemaan leveän, valkoisen nauhan puute... Joten sen hankkimista odotellessa, kesää kohti! (Sateesta välittämättä. Sehän vain kastelee sopivasti uudet istutukset, jes!)

Kuvavisa

2010-05-22T23:11:00.001+03:00

Tuli taas reissattua mualimalla... Voidaan vaikka pitää kevään ratoksi pieni kuvavisa; arvaa tai tiedä, missä Cate matkusti!
Pikapyrähdyksen käsityösaldo: kaksi ja puoli kerrosta Panachea neulottu
Ostossaldo: ei lankaa (!), ei puikkoja, ei virkkuukoukkuja, ei kangasta. Kahdet kengät ja kaksi toppia.

Kotona on leikitty hortonomia ja pihasuunnittelijaa vaihtelevalla menestyksellä, menetetty hermot & kaikki toivo erään salaisen neuleprojektin kanssa ja kasvatettu entisestäänkin massiivista neulomusten ja ompelusten to do -listaa.

Lähetys perillä, kuittaan!

2010-05-03T19:37:00.003+03:00

Huhtikuun SNY-paketti löysi vihdoin perille. Postileimojen perusteella näyttää siltä, että se on viettänyt raukeaa vappua lähipostin hyllyllä lepäillen, tai ehkä paremminkin henkilökunta on vapun alla toiminut rauhallisen letkeästi eikä saapumisilmoituksen eteenpäin laittamisen kanssa ole turhaan hötkyilty... ;)

Älä siis Salainen Neuleystäväni pahoita mieltäsi, anteeksi kun minäkin kaipailin pakettia niin malttamattomana! Ikävä kuulla, että teillä on kaikenlaista murhetta. Toivottavasti parempaan päin menossa, mistä sitten onkaan kysymys, ja tilanne helpottaa kaikin puolin.

Minä tulin paketista iloiseksi, jälleen. Ei todellakaan mitään anteeksipyydeltävää sisällön puolesta!
Sain kirjan, kortin normaaliin tapaan, paljon namia makean ja kipakan muodossa, teetä, ihanan tuoksuista Body Shopin saippuaa ja huovutusvillaa sekä huovutusneuloja. Apua, mun vissiin pitäisi oikeasti alkaa perehtyä huovutuksen saloihin muutenkin kuin vain Huopasen ja pesukoneen "karvalakkimallilla"...
Jep jep, tuo vihreä tee sitruunalla se vaan on niin makoisaa teetä! Isäntä rouskuttaa ärhäköitä keksejä ehkä allekirjoittanutta enemmän, mutta suklaaherkuista taistellaan - vain nopeat elävät! ;)
(Kirja vaikuttaa aivan ihanalta, ihan kuin olisin sitä joskus kaupassa tai kirjastossa kädessäni pitänyt, mutta en muista kyllä lukeneeni. Iso kiitos!)

Haluttu Hilma Härkönen

2010-05-02T21:58:00.000+03:00

Liekö vapputunnelmista riehaantuneena olin turhan lepsu kukkaronnyörien pitelyssä, tai mistä sitten johtuukaan, mutta tein huimia löytöjä ja olen sou in lööööv...
Siis ainahan mä olen holtiton rahankäyttäjä, ei sillä. Mutta nämä kaikki olivat 20 erkkiä kappale! Olen uneksinut lukuisista Globe Hopen laukuista jo kauan, joten miten olisin voinut jättää väliin tällaisen supertarjouksen? Sitähän minäkin - en mitenkään :)

Ylin on Härkönen. Hän on entinen Suomen armeijan kaasunaamarilaukku. Nykyisin Caten työlaukku. Keskimmäinen on Haluttu. Teksti on vain niin totta! Haluttu on muuten vaatekappale, ei väsky. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä aivan ihana neiti Kesäheinä, vihreä veska nimeltä Hilma. Hilma oli entisessä elämässään kodintekstiilejä. ♥

Semmottii. Käykäähän tutustumassa Globe Hopen filosofiaan vielä nettisivuilla. Tuotteita löytää monesta myyntipisteestä ihan livenäkin. (No siis, kierrätystä kierrätystä tottakai, jollei joku vielä tajunnut...)

Vappua aloiteltiin hieman nihkeissä tunnelmissa, kun huhtikuun SNY-pakettia ei ollut kuulunut aattoon mennessä. Ilmeisesti lähetys on jossain Itellan mustassa aukossa - jatkamme kadonneen paketin metsästystä. Mieli on kuitenkin jo parempi, elämä on muuten ihan jees.

Jäniskin on liikuttavan onnellinen, kun palattiin pienestä reissusta kotiin ja hän saa lekotella omalla sohvalla ja juosta rinkiä omassa, tutussa kodissa :D Ihania nuo keväiset vemppahypyt! Kanitarha on tilauksessa ja toivottavasti saadaan pihalle kelien (toivottavasti) edelleen parantuessa parin viikon sisällä.

Pienimuotoista maailman pelastamista

2010-04-25T20:14:00.003+03:00

Eilen illalla myöhään tikuttelin kotiin yhden tiskirätin lisää, bambu-nauhalangasta.

Rätille ei ollut mitään mallia, kunhan annoin vain mennä. Pinnaksi muodostui 3 silmukan ja -kerroksen helmineuletta, reunoihin langankierroin reikiä.

Nyt en osaa päättää, miten suhtautua rätin ominaisuuksiin - toisaalta bambun mainostetaan olevan antibakteerinen kuitu ja vaikka mitä kätevää ja sangen hygieenistä, mutta toisaalta taas tätä nimenomaista lankaa lankaa saa ohjeen mukaan pestä vain 30 asteessa.

(No joo, ihan kuin täällä olis ennenkään pesty mitään ohjeen mukaan...)
Kaipa tämä nyt jotenkin on ympäristöystävällistä, kuitenkin. Ei tule jätettä, kun käyttää näitä kestäviä, pestäviä rättejä. Yksi minun pienistä yrityksistäni elää ja kuluttaa vähän kestävämmin :)
Itse asiassa pesin tänään kovan onnen Revontuli-viitan koneessa ihan ohjeen mukaisesti neljässäkympissä, toiveikkaana odotin sen vetäytyvän hiukan kasaan. Eipä vetäytynyt erityisemmin...

Ja nyt mainos, ei maksettu sellainen, vaan ihan omastatunnostani kumpuavaa tyytyväisyyttä;
olen siirtynyt yhä enenevässä määrin käyttämään kuvan tuotteita, eli pesupähkinöitä etunenässä ja tahroihin sappisaippuaa. Suosittelen!

Viikonlopun resepti

2010-04-18T21:40:00.005+03:00

Mistä on keväiset viikonloput tehty?

Täällä viikonloppu oli

talvikenkien varastointia, puutarhatöiden opettelua eli muutaman kituliaan orvokin "istuttamista" johonkin pottiin, ystävien koiran päivähoitoa, keväästä villiintyneen kanin kanssa leikkimistä, ikkunoiden pesua, Rouva Hulkina kuljeksimista eli kasvonaamiota (mies nimitti viheriäistä olemustani Rouva Hulkiksi :D ) ja salaisuuksien kilkuttelua puikoilla...

Niin, ja tätä:

Kuva napattu leffan sivuilta www.reindeerspotting.com

Onko se...viitta?

2010-04-11T19:02:00.002+03:00

Revontuli on valmis. Hmph.

Ensireaktio oli "ihan jees, kiva kun se on valmis". Seuraavalla sekunnilla jo inhosinkin tuota... Kuten kuvasta näkyy, huivi on neulottu turhan isoilla puikoilla. Pitäähän pitsineuleen jonkin verran väljää toki olla, mutta tuo meni mun makuun ihan liian harvaksi.

Bloggerin kuvatkaan ei TAAS vaihteeksi toimi, tämä kuva ei suostu kääntymään oikein päin vaikka mitä tekisin! Aargh! No, näkee tuosta jotain ja korjaan joskus, jos ja kun kuva suostuisi tulemaan omalta koneelta ulos niin päin kuin se siellä on.

Kuvasta ei pysty päättelemään huivin kokoa - jonka vuoksi tätä tekelettä nimitettäköön viitaksi. Se ON enemmän viitta kuin elegantti, keväinen huivi. Meikäläinen on yli 170 cm pitkä naisimmeinen, ja kun heittäisen tämän huivin niskaani, reuna huitelee polvitaipeiden alapuolella..! Eli varsinaisen taikaviitan onnistuin tekaisemaan.

Voi persuus. Ottaa pattiin. Huomasin kyllä jo neuloessa, että liian harvaa tulee, mutta en sit voinut saada aikaiseksi purkaa aikaisessa vaiheessa. Nyt en enää voi käsittää, minkä helskutin takia piti ottaa puikot, joilla en normaalisti todellakaan neulo A) Nallea tai edes B) pitsineuletta Nallesta. Tai no, hämärästi muistelen, että luotto-Addit olivat kiinni jossain toisessa työssä, ja oli pakko valita joku muu, paksumpi pyörö.

Jonkun toisen makuun huivi ei ehkä näytä kamalan pahalta, mutta itseä harmittaa vietävästi, eikä tuo ole lähelläkään sitä äidille jouluna annettua Revontulta, jossa on kaunis, harmoninen pinta. Tämän piti tosiaan mennä lahjaksi / tilauksesta eräälle äidin tutulle, mutta saa nähdä joudunko tikuttamaan vielä yhden luonnonvalkoisen Revontulen, kun tuota en välttämättä kehtaa antaa eteenpäin. Rankaisen itseäni ja käytän väkisin mokomaa viittaa! :D Kyllä tää oli kanssa yksi kovan onnen huivi... Ehkä ei Revontulta ihan heti puikoille.

Onnekas otus

2010-04-09T22:36:00.005+03:00

Posti toi mukanaan kevätpörriäisen, tällaisen virkatun otukkaisen! Onnetar suosi - uskomatonta, mutta totta - kerrankin mua yunan blogiarvonnassa jokunen aika sitten. Yuna lupaili palkintoa kevään mittaan, ja tässä se nyt on.
Kuva on hieman hassusti valottunut, kun oli niin kirkasta - siis huh, voiko jo sanoa näin, taivastella valon määrää ja auringonpaistetta?!? Mieletöntä, kevät tulee!
Joo, nalle lymyilee tuossa narsissien juurella, mutta ehkä lähtee mun mukana töihin ensi viikolla. Tai katsotaan nyt, mihin päätyy maailmanvalloituksellaan...

Nallea, sitä edellisessä postauksessa kaivattua langanmuotoista sellaista, on ostettu lisää ja kulutettu ahkerasti. Kovan onnen Revontuli alkais olla pingotuskunnossa. Postausta sitten, kun se on esteettisempi elämys kuin tämänhetkinen mytty.

Ostinpa muuten levyn tänään, pitkästä aikaa. Erityisesti tämä alla seuraava biisi on vaan suoranaisen nerokas. Siinä on jotain niin samaa, koukuttavaa ihanaa kuin "Ihmisten edessä" -hitissä, mutta myös jotain omanlaistaan.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - hyvää viikonloppua!

Langaton lankalauantai

2010-04-05T17:04:00.004+03:00

Tää rupeis niinku ähertää Revontulta. Noin miljoonatta sellaista. Tilaustyönä äidin kaverille, ja aivan ehdottomasti olis oltava samanlaista luonnonvalkoista Novitan Nallea kuin äipälle jouluna lahjottu versio. Sehän sopii, kun sitä Nalleakin on reilusti jäminä... No, tää ostais lisäksi yhden täyden kerän, sillä tän hataran pään mukaan äitykän huiviin meni just puolisentoista kerää. Tai jotain sinne päin.

Sitten olis lankalauantain ilta, kun kaikki kaupat on jo mennyt kiinni. Tää istuis alas, neulomaan, ja myhäilis tyytyväisenä, kun Revontulesta puuttus enää kuusi kerrosta. Luonnonvalkoinen Nalle loppuis.

Tätä vähän ärsyttäis! Sit tää alkais kiukuspäissään tikuttaa Panachea vihreästä, erittäin hyvin marinoituneesta Nallesta.

Että pääsiäistervehdystä vaan kaikille näin toisen pääsiäispäivän iltana! Arkeen taas huomenna - ja joku pääsee hakemaan lisää luonnonvalkoista Nallea lähimmästä tavaratalosta...

Borta bra, men hemma bäst

2010-03-28T22:21:00.001+03:00

Kyllä vaan reissussa on mukava olla, pääsee arjesta irti - mutta ihanaa on olla kotonakin! Suomen kaunista kesää jaksaa (toivottavasti) odottaa, kun otti pienen varaslähdön lämpöön... :)
Langat ja puikot olivat myös lomalla, neuletehdas käynnistelee itseään pikkuhiljaa.

Kotiinpaluun postia

2010-03-25T20:50:00.004+02:00

Se on täällä taas - sekä polkkaaja että maaliskuun SNY-paketti. Reissufiiliksistä yritän saada pikaisesti tehtyä ihan oman postauksen.

Mutta tämä paketti tosiaan, se oli täpösen täynnä mieletöntä kevätfiilistä!

Sain lankaa ja hemmottelukosmetiikkaa ja ihanaa teetä ja vaikka mitä... Tosi ihanaa, suurkiitokset paketista Salaiselle kamulleni :) Langan värivalinta EI mennyt metsään, kun sitä pohdit kortissa. Uskoisin, että tuosta Puro Batikista tehty huivi näyttää aika upealta mustan tai valkoisen vaatetuksen kanssa. Eikä juuri nyt näytä muuten yhtään hassummalta vasten munkaan epätavallisen onnistuneen ruskettunutta ihoa... ;)
Käsi- ja jalkarasvat tulevat tarpeeseen, ja olenkin molempien suurkuluttaja. Sitäpaitsi sanoin JUURI paketin hakua edeltäneenä iltana miehelle, että nyt joku ilta kyllä istun vain alas ja hemmottelen itseäni kynsien laittamisella, jalkojen hoitamisella, kasvonaamiolla yms - joskus on vain nautittava elämästä, villakoirat nurkissa odottavat huomiseen tai vaikka ensi viikkoon. Alan epäillä, että Salaisella ystävälläni on todellakin telepaattisia kykyjä..!?
Tuo pussukkahan ei myöskään ensi näkemältä ole ominta "minua", mutta ihastuin siihen välittömästi, todella kovasti! ♥ Tällä hetkellä se toimii kännykkäni säilytyspussina veskassa, koska puhelimeni näyttö on pahasti naarmuilla avaimien ja kynien kanssa hyrskymisestä.

Ah, nuo vihreät teet - erityisesti Orient ja mintulla maustettu - ovat herkkuani, vaikka toki olen vannoutunut mustan teen ystävä. Kyllä oli hyvää, suklaan kanssa (ai mikä suklaa? Oliko siellä paketissa namiakin? Taisi kadota kummallisesti jonnekin...mieskö lie sen söi... ;)

Tuliaisia

2010-02-28T20:47:00.000+02:00

Reissasin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla. Pitkästä aikaa pääsin hamuamaan lisää lankaa ja muuta neulerekvisiittaa, ihan kuin niitä ei olisi tarpeeksi. No mutta, taas kerran yksi kappale puolustuspuheita; kun halvalla sai ja niin päin pois... Kävin tietysti Espoossa Menita Outletissa, joka on ehdottomia suosikki-lankakauppojani koko maassa. Edullisia ja muutenkin kaikin puolin loistavia löytöjä olivat nämä kirjat:
No niin, kuva ei taaskaan suostu kääntymään oikein päin! Ei mahda mitään. Opus lienee kuitenkin tuttu suurimmalle osalle lukijoista. Mahtava, kotimainen Punokset Puikoille. Tästä kirjasta tulen takuuvarmasti tekemään useita neuleita - en tietty heti kohta, mutta ei nämä mallit tunnu vanhenevankaan.

Ja tosiaan, lankaakin ostin. Aika ihanaa, roosaa TeeTee Kamenaa. Johonkin huiviin, sitten joskus. Kamenan kaverina pari vyyhteä (eivät kaikki kuvassa) tuollaista nimetöntä, samettimaista tai chenillen tapaista vyyhtilankaa, jota mulla oli samaisesta Menitan Outletista aiemmin ostettuna kaapissa odottamassa inspiraatiota. Kyllähän tuo lanka kovasti huutelee, en vain ihan saa selvää, miksi se haluaa isona. Odottelen tulkkausta :) Lankaa on muuten tarkoituksella kahtena eri sävynä, jotain raitaistakin voisi tehdä! Luonnossa sävyero on ehkä selvemmin erottuva kuin tuossa kuvassa.
Mukana lymyää pieni kerä Rowanin ehtaa bambulankaa, josta tulee tiskirätti. Okei, tuo oli kallista ja sinällään turha ostos, kun kotona pyörii Tennesseen ja Novitan Bambun jämiä. Mutta kun teki mieli...

Ostin myös Salaista Lankaa & Salaista Tilpehööriä, joita ei voinut sattuneesta syystä kuvata ja blogata. Palataan asiaan SNY-kierroksen päätttyä toukokuussa.

Kässäjuttujen jälkeen shoppasin hemmottelu-höpötyksiä...ei, kun tietenkin tarpeellisia, arkisia tököttejä suosikkikaupoistani (poislukien lankakaupat).
Siis menin hakemaan vain Body Shopin Tea Tree -kasvovettä, mutta mukaan tarttui naamio ja tuoksu. Olen tapojeni orja, käytän aina tosi samantyylisiä hajuvesiä, ja kai tuokin menee siihen tuttuun kategoriaan. Tykkäsin tuoksusta kuitenkin ja pullo on niin sievän Japani-henkinen, että pakko oli ostaa pois. Olis saanut olla aika kammottavan hajuista litkua, että olisin jättänyt tuon pullon ostamatta! (Niin no eihän tuoksua ole pakko käyttää, olishan pulloakin voinut vain ihailla hajuvesihyllylläni)
Naamio-purkin päällä on lisäksi ihanaa Lushin Ultimate Shine -palashampoota, testattu ja hyväksi havaittu moneen kertaan. Olen tuudittautunut siihen uskoon, että palashampoita käyttämällä vähennän osaltani maapallon jätekuormaa. Noista paloistahan ei jää mitään jäljelle, eli roskiin heitettäväksi. Tarvittaessa säilyvät / kuljettautuvat peltisessä shampoopalalle tarkoitetussa rasiassa. Lushin tuotteet on vieläpä hirmu riittoisia, joten mielestäni hinta-laatu -suhde on noissa kohdallaan. Eko-tietoisen omaatuntoa keventää myös se, että Lushin tuotteiden raaka-aineet ovat luomua, eikä mitään tuotteita tai niiden raaka-aineita ole testailtu eläimiä kiduttaen. *Thumbs up!* Eikös Body Shop ole aikanaa edustanut tätä samaa ideologiaa, toivottavasti edelleen!?

Pipo päässä pakkasella

2010-02-21T19:40:00.000+02:00

Kylmää pitelee ja tämän neulojan kaikki pipot, lapaset ja kaulahuivit ovat tsiljoonaa eri paria keskenään. Tuli pakottava tarve neuloa ihan oman pään lämmitin. Vielä sitä kerkiää pidellä muutamana päivänä, ehkä vielä maaliskuun loppupuolellakin, Aasian helteistä palattua.

Lanka:Novita Teddy, hieman alle 100 g
Puikot: 4,5 sukkapuikot
Malli: periaatteet otettu Satu H:n CatHatista, silmukoita omassa pipossani 60 - jotta pysyy päässä - ja sen vuoksi aika erilaiset korvat

Eihän tällekään ihan suoranaisesti paria ole, mutta samasta langasta väkerrettynä yksi vanha huivintekele. Kai ne yhteen soppii, kun laitetaan sopimaan. Sain tuhottua pipoon kerällisen vanhaa sinistä Novitan Teddyä - erinomaista! Ai kun mie tykkäsin tuosta kolmen puikon päättelystä!! ♥ Tätä alan soveltaa enemmänkin!

Nyt Kuorosodan kuuntelua "puolella korvalla" ja arjen ekotekoja; makkarissa odottaa pino parsittavia, tuunattavia tai muuten fiksattavia, omia ja miehen vaatteita. Listalla mm. puoliksi irronnut vetoketju, ihanan kirpparilta löydetyn pitsineuletakin suuri purkautumisvaara, ihan uuden miehen puuvillaneuleen purkautuneet silmukat, useita puuttuvia nappeja... Huokaus. Kirpparitakin käytölle ei toki ole tullut paljon hintaa, kun sitä olen ahkerasti käyttänyt ja maksoin siitä noin pari euroa. Ekologiselta kannalta ajateltuna vaate on myös palvellut kauan, kun sitä on käyttänyt joku muukin ennen minua. Mutta vielä ekologisempaa on korjata se, mitä pelastettavissa on, tai miettiä keksisikö vaatteelle jotain muuta uusiokäyttöä. Joten ei kun ompelulankaa ja neula käteen...

Postia, postia!

2010-02-20T19:28:00.002+02:00

Jei, kevään 2010 Salainen Neuleystävä -kierroksen eka paketti oli perillä eilen! Iltapäivällä töissä puhelimeen pätkähti pari viestiä postissa odottavista HM- ja Anttilan paketeista, joten piti käydä noutamassa ne kotimatkalla, samalla kuin hoideltiin pari muuta kauppa-asiaa. Sanoin sitten miehelle kaupan / postin pihassa, että mistä vetoa et juuri nyt on kotona postilaatikossa odottamassa saapumisilmoitus SNY-paketista...

Olin oikeassa, vaikka ei vetoa löytykään.

Kauppakassit sisälle, mies tekemään ruokaa ja takaisin postiin! Oli ihana avata pakettia vähän myöhemmin illalla kaikessa rauhassa.

Salainen ystäväni avasi pelin lähettämällä mulle yhteensä kuusi kerää lankaa, hyvää syötävää ja juotavaa, ja vielä kortin, joka jäi kuvasta pois. Bambut on aina iki-ihania, ja tuo Luxus Cotton natsaa jotenkin mielialaani tällä hetkellä. Kevään odotusta kai ilmassa?!? Kivan piristävää pinkkiä. Vielä ei ole aavistustakaan, mihin kukin kerä päätyy. Punaiset bambut ovat samaa sävyä kuin mistä mulla on työn alla yksi virkkaus-projekti, joten hädän hetkellä niitä saatetaan tarvita paikkaamaan akuuttia loppumetrien lankapulaa. Hyvä niin! Näin ensialkuun tuntuisi, että kaikista noista langoista voisi tulla jokin keväthuivi. (Mallista ei vielä tietoa, mutta suunnitteluhan on mukavaa) Kävisiväthän nuo mainiosti tiskirätteihinkin, joita kyllä tarvitsisin, mutta en taida raaskia pistää näitä räteiksi...
Suklaa on jo tässä kuvassa puoliksi syöty, ja tätä kirjoittaessa kokonaan syöty...eh :D Olipas namia! Nyt on vaan lievän paha olo, kun ahmin miltei koko levyn yksin. Teetä en testannut vielä tämän aamun lehdenlukuseurana, mutta huomenna yritän jo muistaa sen. Varmasti maistuu! Ja teepalloa tarvitsen aina, hyvä juttu!

Kortissa luki tällaisia viisauksia:

Jos osaat viettää täydellisen hyödyttömän iltapäivän täydellisen hyödyttömällä tavalla, olet oppinut elämään.

Mä olen siis opetellut viime aikoina, varsinkin sairaslomalla, elämistä. Ihan menestyksekkäästi, vaikka hirveä ahdistus ja tekemättömyys-morkkis yrittää hiipiä kimppuun vähän väliä. Speakin' of whitch; nyt jos menis neulomaan, niin olisi joskus jotain uutta näytettävää täälläkin. Koko päivä on taas hurahtanut muita kuin käsitöihin liittyviä kotiaskareita suorittaessa.
Ja meidän illallinen tarjoillaan tänään nähtävästi vessan lattialta, sen verran antaumuksellisella pms-raivolla tuli huussia kuurattua... ;)

Kuvaisaa päivitystä

2010-02-08T16:15:00.008+02:00

Ei mitään asiaa, päivittelen vain muutamia kuvatuksia tänne. Kangastaulut ovat vihdoin päässeet paikoilleen seinälle! (Ööh, siis kahdelle eri seinälle olisi kai korrektein ilmaus.)
Tykkään, toisin sanoen minulle kelpaa ja sehän riittää. Eilen sain itseni kiinni toteamasta tahattoman koomisesti "onpa jännä kun nuo taulut on nyt seinällä, eikä tuossa lattialla". Heh heh, kuvastaa aika hyvin meidän huushollin tapaa & tahtia hoitaa sisustuksellisia asioita...

Postissa tuli tänään uusi muistikortti kameraani, ja riemuni on lähes rajaton, kun kamera jopa suostuu toimimaan sille varsin "ison" kortin kanssa! Loistavaa! Kortti piti hommata pian olevaa matkaa varten, jotta reissun päällä saa napsia kuvia tarvitsematta miettiä, milloin kortista loppuu kapasiteetti ja löytyykö mistään nettikonetta tai tarvittavia piuhoja, että saisi purettua kuvia kortilta pois. Nyt on roima määrä muistia, joten yksi asia Ennen Matkaa Tehtävien Askareiden ja Hankintojen Listalta on yliviivattu.

Matkan odotus, jännitys, innostunut kihelmöinti kasvaa ja tihenee hetki hetkeltä. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ettei tulla kovin sairaiksi eikä kärsitä malarian estolääkityksen pahoja sivuvaikutuksia tai muuta sellaista.

Tässä vielä pieni vilkaisu siihen, mitä muiden muassa on tekeillä. En tiedä, tuleeko tästä mitään, mutta kunhan nyt ährään ja nyhrään.
Jep, sama ongelma kuin eilen, kun olin ajatellut postata kuvan alunperin. Blogger ei taas vaihteeksi voi ymmärtää miten päin tuon kuvan kuuluisi olla! No jaa, eipä sen toisaalta niin suuresti väliä, ei tuosta oikein selvää ota muutenkaan, vai? :) Tekeillä joka tapauksessa, toivottavasti valmista pian.

Pienen pientä edistystä ja vähän infoakin

2010-02-07T14:00:00.001+02:00

Täällä taas, ei suorastaan entistä ehompana mutta hyvässä suunnassa! Pääsin kipsistä eroon ja nyt opettelen uudelleen elämään kahta kättä käyttäen. Toisin sanoen peukalo ei vielä toimi eikä taivu mihinkään suuntaan, ja on surkean oloinen, mutta sopivassa suhteessa lepoa ja rauhallista kuntoutusta, niin kyllä sen pitäisi miltei entiselleen palautua.

Rauhallisesta kuntoutuksesta käy tietenkin neulonta! Lääkärin näkemystä asiaan en viitsinyt kysyä, mutta sain luvan tehdä kaikkia normaaleja asioita sen mukaan miten pystyn, joten - neulominen on minulle normaalia ja siihen pystyn pienissä erissä. Jes!

Sain vihdoin neulottua viimeiset pari kerrosta ja pääteltyä ystävälle menossa olevat lahjasukat. Tällaisethan ne.

Lankana Seiska Veikkaa, jotain vanhaa vihreää ja Polkkaa. Ystävä tykkään vihreästä, luulen (toivon!) että nämä ovat hänelle mieluisat. Sukissa on toiveen mukaisesti pitkä varsi. Mallauksen vuoksi en viitsi vetää näitä omiin kavioihini, koska minun kengännumeroni on 2 kokoa isompi kuin lahjansaajan. Ihan sievät ovat livenä, vaikka en mestarikuvaaja olekaan.

Monta neulomusta on kesken ja to do -lista on sairastellessa kasvanut tähtitieteellisiin mittoihin. Vähän on pohdituttanut, mistä langasta värkkäisin itselleni Clapotiksen. Se on ollut tehtävien listalla iät ja ajat, ja jälleen kerran himottaisi aloittaa sitä kevääksi. Mutta ei oo mitään ideaa, mistä langasta lähtis nyhräämään. Uutta lankaa ei millään raaskisi yhtä Clapotista varten ostaa, kun kaapit pursuaa jo omistuksessani olevaa. Ikinä vaan ei ole just sitä lankaa, mitä tartteis insipiraation iskiessä! :D Vielä kun väritkin pitäis olla just sitä, mikä kulloinkin viehättää. Voi tätä neulomisen sietämätöntä ihanuutta...
Jossain blogissa näin todella onnistuneen toteutuksen eräästä slipoverista, jonka ohje löytyy jopa mulla olevasta käsityölehdestä. Luonnollisesti iski tarve saada sellainen slipari, mutta yllättäen senkään langasta ei ole mitään ideaa. Ja edelleen selaillessani samaa lehteä, sieltä alkoi vielä sliparia kovemmin huudella yksi kietaisujakun ohje. Mutta ei siihenkään tahdo löytyä sopivaa lankaa noiden kaapeissa lymyävien parinkymmenen kilon joukosta! Uskomatonta. Niin ja sitten kun vielä saisi aikaa tehdä nämä kaikki...

Pakko jakaa kanssanne innostukseni myös toiseen slipariin. Sisäinen villapaita -blogin Vilma on tehnyt ohjeen Bubbleroy-slipoveriin. Käykäähän kurkkaamassa, jos ei ole jo tuttu. Aikani mallia katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että tahdon tuon! Että vaikka vinkkinä Salaiselle Neuleystävälleni, tuo ohje pääsisi työn alle ihan varmasti... ;)

Lankavaraston kaventamiseksi olen tehnyt pikkuisen lankakauppaa. Käy myös oman vyötärön kavennuksesta, kun juoksee joka päivä Postille. Tulee hyvä mieli, kun minulle puhumattomat langat tekevät jonkun toisen onnelliseksi. Lisäksi onnistuin inventoimaan ja järjestämään kaikki puikkoni samaan paikkaan, ja tekemään niistä listan, joka kulkee lompakossani! Aivan huikeaa, ilman kipsiä en olisi tähän pystynyt. Ja by the way, onpa mulla puikkoja..! Kiesus. Ikinä enää en yhtään puikkoa enkä virkkuukoukkua osta, pyhä lupaus...

Mitä muuta vielä? Käytiin katsomassa se Sherlock Holmes -leffa. Ihan kiva kokemus, viihdyttävä. En tajunnut koko leffan aikana, että Watsonia näytteli Jude Law, se paljastui vasta lopputeksteistä. Taisin olla liian keskittynyt pääosan esittäjään...
Lankadiilauksen ohessa olen aloitellut SNY-kierrosta ja miettinyt kuumeisesti paketteja pitkälle kevääseen. Jätin myös Novitan Neulomon Toiveketjuun toiveitani, ja vastaavasti työn alla on muutama pieni yllätys toisille neulojille heidän tarvitsemiensa ja toivomiensa juttujen mukaisesti.

Onhan tässä touhua ollut, ei ole sinällään aika tullut pitkäksi. Mieliala ja vireystila vaihtelee, pääasiassa ollaan oltu positiivisen puolella. Hyvän mielen biisinä tänään video, joka tarttui mieleen yhtenä päivänä Voicelta, ihan vain kanavia käännellessä.

Huh-huh, tulipas tajunnanvirran omaista vuodatusta! Sitä se liian pitkä blogihiljaisuus teettää...
Loppuun vielä pieni infon poikanen Salaiselle neuleystävälleni, taidat välillä käydä täällä lueskelemassa kommenteista päätellen. Laitan vielä SNY:n emollekin postia asiasta, mutta jospa tämä sattuu silmiisi; kuten olen vähän asiaa sivunnut, olen matkoilla maaliskuussa. Ole SNY:ni siis kiltti jä lähetä maaliskuun paketti vasta aikaisintaan 17.3., sillä sitä ennen en ole Suomessa vastaanottamassa pakettia ja se joutuisi hukkateille, eli siis emon kotiin.

Pakko mikä pakko...

2010-01-29T17:53:00.008+02:00

...räpeltää jotain kipsistä huolimatta. Siirryin puikoista ja koukuista vasaran ja naulojen pariin, vain todetakseni ettei sekään käy, kun toisella kädellä ei pysty pinsettiotteeseen. Eli mitään - kuten naulaa - ei voi pidellä paikoillaan. Noooo, hätä ei ole tämän näköinen, ostin reippaana tyttönä itselleni huonekalunitojan vai mikä lie sen nimi on (niittipyssy?? luki ehkä jossain?) ja aloin heilumaan sen kanssa. To do -listalla on ollut KAUAN kangastaulut. Paikka on suunnilleen tiedossa, ja kangaskin on odottanut valmiina aika lailla. Ikean pingotuskehyksistä puhumattakaan... Tässä ne nyt on! Kiva tunne saada jotain valmiiksi neulestopista huolimatta.
Parempaa kuvaa luvassa joskus, kun erään puolison avustuksella saisin nuo taulut seinälle asti... Se ei taida vatupassin ja vasaran kanssa onnistua omin voimin, siis tällä hetkellä. Aikana Ennen Kipsiä olen kyllä ripustanut lukuisia tauluja seinälle ihan itse, olenpa heilunut "oikean" kuvataiteen kanssa työksenikin ja sen vuoksi kotona on vähän muutakin kuin näitä itse askarreltuja sisustuselementtejä. Nää on kuitenkin kivat, ja sopu sijaa antaa hyvinkin erilaisille tauluille! Ja ainahan voi välillä vaihdella.

Neulerintamalla on yks juttu hautumassa, katsotaan tuleeko siitä mitään ja milloin siitä voisi huudella enemmän.
Lähdin taas mukaan kevään Salainen Neuleystävä -kierrokselle, ja tämänkertainen salainen lähettäjäni onkin ottanut minuun yhteyttä jo muutamaan kertaan. Tuolla kommenteissa on juttua, ja sain häneltä pari nettikorttiakin. Kiitos kaikista yhteydenotoista! Kiitos muillekin kommentoijille symppauksesta kipsin kanssa. Pitäisi tosiaan malttaa olla touhuamatta kaikkea tämän käden kanssa, jotta se paranisi. Töitä kokeilin, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu. Joten vielä hetki kotielämää - mulla on tällä hetkellä erittäin tiivis suhde meidän tallentavaan digiboksiin ja isoon kassilliseen kirjaston kirjoja :)

Energisen perjantain (jumppausta, pyykkiä, kohta häämöttävän matkan viisumi- ja lääkitysvalmisteluja !!! ja muuta sellaista...) iloksi tässä aivan mahtava, yksi tämän hetken suosikkibiisejäni.
EDIT 31.1.2010: Kiitos Kaisalle neuvoista, sain kuin sainkin biisin tähän! Toimii erinomaisesti myös sunnuntain tsemppi-buustauksena.

Malttakaa videon alun ihme juttuja yli minuutti, sitten alkaa tosi tykitys!

Viikonloppuja! Illalla tulee telkasta rentouttava brittisarja Toisia Naisia (ks. Ylen sivut). Mietinpä myös, kävisikö katsomassa huomenissa leffan, esimerkiksi Sherlock Holmes kiinnostaa, samoin kotimainen Paha Perhe ja George Clooneyn tähdittämä Up In The Air (jota ei ainakaan meillä päin ilmestyvässä sanomalehdessä lytätty täysin, vaan miltei jopa kehuttiin)

Ei toimi, ei

2010-01-17T15:53:00.000+02:00

Käden kanssa on otettu pientä takapakkia, mikä tarkoittaa toisin sanoen paljon entistä suurempaa kipsiä ja alati toistuvia röntgensäteitä. Meikäläinen alkaa vissiin kohta loistaa pimeässä...
Tällaisen mötikän kanssa elellään:
ja kuten joku saattoi arvata, tämän kanssa ei todellakaan neulota! Siis NYT vasta kiehuttaakin! Virkkaamista kokeilin, olisi yksi keskeneräinen projekti, joka olisi oikeasti aika jees saada piakkoin valmiiksi. Onnistuin virkkaamaan jotenkin edellisen pikku-lastan aikaan, mutta edistyminen oli niin hidasta, ettei mulla kestä hermo. Ei tässä nyt taida auttaa mikään. Lasken päiviä ja tunteja seuraavaan säteilytyskertaan ja toivon, että luutuminen olisi nyt paremmalla mallilla. En uskalla vielä toivoa pääseväni eroon tästä "halosta" kädessäni, paranemisen parempi edistyminen olisi toki tärkeintä. Haluaisin neuloa vielä vuosia ja vuosikymmeniä! :)

Mieli on muutenkin enemmän kuin maassa, tai jonnekin lattialautojen väliin lyttyyn survottuna. Johtuen erinäisistä syistä, joita en tässä pidemmin selvitä. Tuntuu, että nyt en jaksa tätä kaikkea. En voi ymmärtää joidenkin ihmisten ilkeyttä, mielipuolisuutta, suoranaista julmuutta - no, sairautta. Toisaalta taas mulla on melko vahva luotto siihen, ettei kellekään meistä anneta enempää taakaksemme kuin mitä jaksamme kantaa, joten kai minä sitten jaksan...

Mutta kyllä pehmeän neuleen soljuminen sormissa auttaisi kummasti jaksamisessa! Tällä valtaisalla raivolla syntyisi muuten valmistakin hurjalla vauhdilla, ja pahimmat höyryt pukkaisivat siinä sivussa ulos vierittämättä pahaa oloa kenenkään viattoman läheisen kestettäväksi.

Ääh, käsityölehtien järjestelyä eli kaapin siivoamista olisi näin ensiavuksi tiedossa, ja kauan odottanut puikkojen ja koukkujen inventointikin pitäisi tehdä. Mutta ei niistä saa samaa innostunutta fiilistä, kuin uutta neuletta aloittaessa...

Oho, tää meni poikki! / Knitter's Nightmare, A Broken Finger!

2010-01-11T16:08:00.003+02:00

Loppiaisena oli vapaata, kuten sanottu. Mentiin laskettelemaan. Laskin reilun tunnin, kaaduin omiin taitoihini hieman vaativassa rinteessä, liian kovassa vauhdissa, ja tuli vamma;
peukalo murtui!

Went slalom skiing on a national day off work. Skied a little longer than an hour, fell down because of a challenging slope and way too fast speed for me, and had an injury. I broke my thumb! Goddamn, this is so frustrateing! I had some other, minor injuries, but day by day I'm feeling better and basically I would have the energy to knit all day long. Besides, I'm bored stayin home alone, watching tv... But it's just so difficult with the little cast on the thumb! Is this a knitter's nightmare or what?

Vitsi, että ärsyttää! Kroppa otti peukalon lisäksi muutenkin aika lailla osumaa, mutta muut vammat vaikuttavat paranevan päivä päivältä hienosti, eli tuskin jää jälkiseuraamuksia esim. polvileikkauksen merkeissä ;) Vointi on sinällään hyvä, eli haluaisin ja jaksaisin neuloa paljonkin. Hauska sairasloma siinä mielessä, etten ole kuoleman kielissä sängyn pohjalla. Mutta kun ei tuo neulominen oikein onnistu tän mini-kipsin kanssa!

Sanoinko mä jotain huonosta karmasta..?

Nyt sitä vaan kellotellaan sohvalla, selataan käsityölehtiä ja katsotaan boxilta pois sinne aikojen saatossa haudattuja leffoja. Meneehän se aika näinkin.

So I'm just lying on the couch accompanied by my furry sweetie, watching recorded films and reading.

Sohvan kuningatar (pienempi kahdesta)
The Queen of the Couch (smaller of the two queens)

Uuteen vuoteen / Towards The New Year

2010-01-04T12:57:00.008+02:00

Jäi sitten jouluna postailematta, aivan kaikki, neuleisiin liittyvä tai liittymätön. Eipä sitä neuleasiaa kyllä niin paljon olisi ollutkaan - muutama valmistunut, pukinkonttiin päätynyt tekele, joita ei saanut kuvattua a) kotona kiireessä joulunviettoon lähtiessä, b) kotona-kotona (lapsuudenkodissa) kiireessä paketoidessa viimeisiä lahjoja eikä c) joulunpyhinä pakettien avaamisen jälkeen, koska kaikki talouden kameroiden akut simahtivat ja porukoiden laturissa on jokin vika.

Seli seli...

Joululahjoiksi onnistuin neulomaan joka tapauksessa kaksi Revontuli-huivia, yhden calorimetryn ja yhdet pitkävartiset sukat. Sukat odottavat viimeistelyä vielä tälläkin hetkellä, Tonttu Tomeran Neuletehtaan yllättävien, ruuhkasta johtuneiden toimitusvaikeuksien takia sukat pääsevät hyväksytysti uudelle omistajalleen loppiaisen lomien jälkeen.

Muuten joulu meni toisaalta lepäillessä, toisaalta tajuttoman nopeasti. Töitä on puskettu jo välipäivät. Nyt tässä loppiaista ennen on pieni extraloma, eli töihin menen seuraavan kerran vasta loppiaisen jälkeen torstaina. Hieman on tullut ulkoiltua. Lisäksi joulunaika meni lääkitessä yhtä pahansisuista kania suun kautta annettavalla, nestemäisellä antibiootilla 10 suunnattoman iloisen päivän ajan..! Ah, sitä autuutta, kun aamuin illoin miehen kanssa ahdistettiin Taika-parka johonkin nurkkaan ja pakotettiin penisilliiniä jäniseläimen kitusiin. Voitte kuvitella - homma oli juuri sen oloista, mitä nyt todennäköisesti mielessänne näette :D

Yhdestä Revontulesta (huivi-sellaisesta) sain napattua kuvan kännykän kameralla, joten kunhan joskus pääsen kotikoneen piuhojen ääreen, saan ehkä toivottavasti purettua muutamia otoksia puhelimesta koneelle. Lisäillään niitä sitten joskus.

EDIT 11.1.2010!
Tuosta lupaillusta Revontulesta on kuvia, juu - edelleen kännykän muistikortin syövereissä. Meille kasaantuu nyt kaikki paha karma, ja kotona ei toimi lainkaan kännykän & koneen yhdistäminen! Uskomatonta, mutta totta! Kamerassa oli kuitenkin pari näpsyä toisesta joululahjaksi menneestä Revontulesta;
Lankana HjerteGarn Kunstgarn, ostettu messuilta Neuleunelmien Sannalta. 75% superwash villaa, 25% nailonia.

Edit Jan. 11, 2010.
Right, here are the only two photos I've managed to save so far. This is one of the Christmas gifts, a Revontuli-shawl. Design by AnneM, there is also a free english pattern in her blog (check out the left column under "Ohjeita"). Revontuli was a gift to my dear aunt, and the colours couldn't be more suitable for her! The yarn is Hjertegarn Kunstgarn, 75% wool superwash, 25% nylon.

Viikonloppuna käytiin katsomassa Avatar-elokuva 3D-näytöksessä. Tarina on toki silkkaa höttöä, mutta jotenkin erilaista hömpänpömppää kuin iänikuiset "romanttiset komediat" tai muut vastaavat. Minä tykkäsin! Hetkittäin pääsi uppoutumaan elokuvan maailmaan kuin todelliseen satumetsään. Pandora-planeetan metsä tai Kotipuu, mikä se nyt olikaan, miellytivät minun esteettistä silmääni. Suosittelen siis! 3D oli myös elämyksenä hauska. Ihan hieno toteutus, kun en noista teknisistä jutuista sen enempää ymmärrä.

Parin vapaapäivän projektiksi ajattelin ottaa isännän Hienon Kameran sielunelämään perehtymisen. Olenhan mä sitä joskus käyttänyt, mutta haluaisin oikeasti osata käyttää sitä kunnolla ja hyödyntää sen ominaisuuksia. Eli paksu manuaali käteen tänä iltana, akku laturiin ja huomenna treenailemaan. (En mitenkään kuvittele, että mun neuleet näyttäisivät paremmilta paremmissa valokuvissa, mutta ei ne luultavasti kamalammiltakaan näytä jos kuvat on järkevämpiä...ja joskus ihan vahingossa saattaisin saada otettua kauniin, mielenkiintoisen kuvan.)

Short English edit plus maybe a few pics later...
Have completed a couple of knits before Christmas, so those were gifts to dear, close people. Unfortunately didn't manage to get any photos of these knits in time. When I get home to my own computer, I'll start looking through my cell phone's camera, there may be found some pics.

Paljon pikku paketteja!

2009-12-17T19:40:00.004+02:00

Sopivasti joulun alla sain tämän syksyn ja vuoden viimeisen SNY-pakettini. Se oli hienosti jouluiseen paperiin kääritty ja itse paketista, siis kunnon laatikosta, paljastui mieletön määrä ihania, kauniita, pieniä punaiseen silkkipaperiin käärittyjä lahjoja! No enhän mä tietenkään malttanut säästellä puketteja jouluaattoon saakka, en edes yhtä tai kahta...kun avaamisen makuun pääsin ;) Mies taas naureskeli mulle, olen ikuinen lapsi joululahjojen suhteen.

Paitsi että, puolustukseksi täytyy kertoa, että meillä on lapsuudenkodissani ollut oikeastaan aina sellainen perinne, että muutamilta perheystäviltä tulleita pieniä joulumuistamisia (jotka ovat yleensä suklaata, kahvia, teetä, kynttilöitä, pieniä joulukoristeita ja muuta vastaavaa) saadaan avata yhdessä jouluaattona aamupäivällä. Pääseväthän sitten kaikki joulujutut heti käyttöön, eivätkä siirry seuraavan vuoden koristeluja odottamaan!

Mutta siis tämä viimeinen salainen paketti... Oli pakko ehtiä napsaisemaan kuva näistä kauniista kääreistä;
Kuin ihmeen kaupalla sain hillittyä repimisintoni kuvan ottamisen ajaksi! :D Kortitkin oli matkassa.
Ja tässä oikeastaan muu sisältö survottuna samaan kuvaan, anteeksi epätaiteellinen ja -esteettinen asettelu. You get the point anyway...
Ikuiselle herkkupeffalle suklaata ja todella ihanan oloista teetä! Suosikkiani Dropsin Alpacaa kauniin beigenä, iso vyyhti tasaisen, kauniin punaista virolaista villaa, mitta ja lankasakset, tuoksukynttilöitä ja - upeat sukat! KIITOS, olipas melkoinen paketti! Tykkäsin kaikesta, mutta erityisesti sukat "räjäyttivät potin" niin sanoakseni. Enpäs ole aikoihin neulonut itselleni sukkia, eikä niitä kukaan muukaan tee, kun mummo ei enää jaksa. Todellista luksusta siis saada kerrankin itselleen lahjaksi sukat. Ja nuo muuten istuvat jalkaani täydellisesti, siis aivan kuin olis tehty mittaamalla tarkkaan mun jalat! Uskomatonta! :D

Salaiseksi Neuleystäväkseni paljastui Leena Lapista ja Oikein nurin oikein -blogista. Leena kirjoitteli pienen viestin paketin mukana, ja oikein olet tulkinnut, olen pitänyt kovasti kaikista saamistani paketeista tänä syksynä. Tällä erää leikki on jälleen ohi. Harkitsen vielä hetken, lähdenkö mukaan ensi keväälle. Ei oikeastaan ole syytä olla lähtemättä, ja kivaahan tämä pakettien kasailu on ollut. Niin, vaikka rakastan lapsenomaisesti lahjojen saamista, olen vähintään yhtä iloinen antaessani lahjoja toisille. Mutta jäädään miettimään joulun yli uuden vuoden kuvioita...

Pikkutöitä

2009-11-30T20:02:00.006+02:00

Puikkojen suhinaa... Kaikki myöhäissyksyn pikkulämmittimiä ihan itselleni.

Eka Baktukseni
lanka: Drops Alpaca, 87 g

Todella ihana käytössä! Siis I - HA - NA! Ei kutita, mutta lämmittää supersuloisesti. Kuten sen pitääkin, onhan se alpakkalankaa :)

Karkki-Baktus
lanka: Novita Bianca, 103 g
Myönnettäköön, äklöttävän hempeissä väreissä, mutta oikeasti ihan söpis, täysin pidettävä - kunhan tulis pakkaset takaisin

Kaikkihan tietävät tämän surullisen kuuluisan Baktuksen, joten ei sen enempää mallista. Paitsi että taisin kuukkeloida netistä sen "oikean", eli Strikkelisen, kirjaaman ohjeen, ja noudatin ohjetta kiltisti. Jollet jostain syystä tiedä, mihin tuolla surullisen kuuluisalla viittaan, niin sanottakoon että asiaan liittyy Novita ja Me-lehti. Ja tekijänoikeudet...
Mutta sitten, vielä jotain pääkopan peitoksi;

Alpakka-pipo
malli: Moda 6/2009, malli nro 47
lanka: Scachenmayr Alpaca, 77 g

Näyttää aikaimoiselta mörvelöltä ja sai heti tuttavallisen lempinimen Mössan. Mii laik enivei... Kyseessä naisten koko mallista ja mielestäni tiheys täsmäsi suht hyvin, mutta pipo olisi saanut olla napakampi. Reippaana neulojana sitten virkkasin (!) kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita pipon reunukseen, ja johan pysyy päässä kovemmassakin menossa...

(Jollet jo pystynyt jotenkin sitä päättelemään, niin kyllä - rakastan alpakkaa)

Virolaista villaa, tai ainakin Eestinmaalta kannettua kashmiria

2009-11-18T19:04:00.003+02:00

"Tyttöjen pikkujoulut" ennen muinoin, eli esimerkiksi muutamia vuosia sitten:
- muista perheenjäsenistä sopivasti tyhjennetty talo
- kuohuviiniä, siideriä, tai jokin uusi drinkki-kokeilu, meikkaamista, hihitystä, taukoamatonta puhetta, musiikkia, mielipiteiden vaihtoa kuluvasta BB-kaudesta
- puolenyön korvilla taksi lähimpään yökerhoon
- valomerkin jälkeen grillin kautta kotiin
- tanssimisesta kipeät jalat, tyhjä lompakko, tautisen huono olo & kauhea jysäri, mutta mukavat muistot

"Tyttöjen pikkujoulut" marraskuussa 2009 Tallinnassa:
- aikainen aamulautta Viroon
- juoksu hotelliin, matkatavarat huoneeseen, pikainen vessakäynti ja luottokorttien piilotus saappaan varteen ;)
- taksi Karnaluksiin
- valumista Karnaluksista muutamien kangaskauppojen kautta keskustaa ja Tallinnan vanhaakaupunkia kohti (luetaan myös: ankaran shoppailun yritystä, tuloksena yksi pullo viiniä, pari olutta ja banaania & jugurttia yöruoaksi)
- hotellihuoneen sängyssä makaamista, suihku, laiskaa meikkaamista, avattu viinipullo, taukoamatonta puhetta, erittäin musertavan väsymyksen toteaminen, huonepalvelusta tilattu illallinen
- pikainen, yhden oluen mittainen käväisy oman hotellin baarissa, mielipiteiden vaihtoa kuluvasta BB-kaudesta
- hyvät yöunet ja erittäin aikaisin aamulla reipas marssi kohti Suomeen päin lähtevää lauttaa, ei vapisuta, tutisuta, okseta eikä päässä jyskytä

Rahaa meni niin ettei uskalla hetkeen käydä katsomassa nettipankissa tilin tilannetta, vaikka vaatteita tai viinaa ei ostettu. Näihin raha kului, kai:
Aah, Karnaluks. Tahtoo sinne uudestaan, ja mieluiten kaksi tuntia lisää aikaa sekä muistilista kaikesta "tarvittavasta" mukaan. Nyt lähti mukaan "vain" kasa Addeja sekä vaivaiset 18 kerää ihku-ihanaa Filatura Cervinia Super TajMahalia. Neljä kauniin himmeänruskeaa, neljä sievää pinkkiä ja 10 suloista luonnonvalkeaa. Nämä kerät koostuvat silkistä, kashmirista ja merinosta - siis AAH! Petralle kiitos matkaseurasta ja myös näiden ihanaisten keräpalleroiden bongaamisesta. Varastin jopa Petran värivalinnat, mutta niin herkullisia nämä olivat, ettei voinut vastustaa. TajMahalien takana lymyilee yksi kerä paikallista villaa, eli nimitetään sitäkin tuttavallisesti vironvillaksi. Niitä "perinteisiä", kaikille tuttuja Evillan vyyhtejä en onnistunut löytämään mistään ja se jäi harmittamaan aivan vietävästi, mutta täytyy laittaa tilausta vetämään muutamiin kotimaisiin nettikauppoihin, saahan sitä niistäkin.

Hyvät pikkujoulut, aivan parhaat! :D

Marraskuun salaista postia

2009-11-09T18:34:00.001+02:00

Bloggaamatta oli viime viikon lopussa saapunut ylläripaketti, joten aloitetaan viikko sillä. Tosiaan perjantaina saapui marraskuun SNY-paketti. Voi että se olikin ihana yllätys! En ollut muistanut ajatella SNY-taajuudelle virittäytyneenä, että kuukausi on vaihtunut ja pakettia saattaa pukata. Mielialani oli muutenkin perjantaina töistä tullessa vähän apea, koska viikonloppusuunnitelmat oli peruttu ja tiesin joutuvani jäämään kotiin "lapsenvahdiksi". Meidän karvanoppa eli jänönen sairastaa oikein urakalla, viikon aikana on "kannettu" eläinlääkäriin 100 euroa... No, toipumassa neiti on, sitäpaitsi se on oma villi ja kuriton itsensä ADHD-tyyppiseen tapaan, joten ei se kuolemaa sentään ole tekemässä. (Niin ja muuten, asiantunteva eläinlääkärin sukupuolen määrittely muiden tutkimusten ohessa kuului "naaras tai palliton uros", joten meidän omistajien vahvat epäilyt Taikan tyttöydestä saivat lopullisen varmistuksen.)

Siihen pakettiin sitten, tässä kuva;
Ihana Salainen neuleystäväni lähetti tällä kertaa makiaa mahan täydeltä, kortin, suloista alpakkalankaa, Addin sukkapuikot ja kaksi ihanaa, suurta, puista nappia. Jälleen kerran, nappipaketti ja KIITOS siitä! Addithan ovat aina parhaita, joten hienosti passaavat. Alpakka on langoista yleensä ottaen mun suosikki, ja kaiken lisäksi olen viime keväänä saanut edelliseltä Salaiselta neuleystävältäni kaksi kerää samaa lankaa luonnonvalkoisena! En ollut vielä osannut keksiä niille kerille käyttöä, mutta nyt varmasti pääsevät kaikki alpakat puikoille. Pipoa vähän suunnittelin - vaan voihan olla, että taipuvat joksikin ihan muuksi. Katsotaan... Mutta sitten vielä nuo napit, vau! Todella ihania! Ne oikein huutavat minulle, että neulo äkkiä jokin keeppi tai liivi, johon menisi just mukavasti kaksi suurta nappia kauluksen tietämille. Näille löytyy takuuvarmasti käyttöä, kun vain osaisin valita, mihin raaskin noin ihanat napit laittaa :)

Laiskan bloggaajan kunniamerkki

2009-11-08T17:49:00.005+02:00

Olen saanut Petralta jo kauan, kauan sitten hauskan tunnustuksen. Kiitos! En tiedä luovuuteni kukkimisesta, mutta ideoita mulla on aina aivan hirveästi. Toteutus vaan jää puolitiehen, yleensä ajanpuutteesta johtuen. Ja kuten myös tunnettua, olen laiska laiska laiska (tai ehkä vaan liian kiireinen?) bloggaamaan. Tai no jaa...ei kai se pelkkää laiskuuttakaan ole, yleensä ei vaan ole mitään uutta esiteltävää, ja kun tämä on enimmäkseen olevinaan käsityöblogi...

Ohjeet menee näin:
Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen. Kopioi kuva ja liitä blogiisi. Linkitä hänet, keneltä sait tunnustuksen. Kerro itsestäsi seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä. Anna tunnustus eteenpäin seitsemälle henkilölle.

En nyt jaa tätä nappia eteenpäin kellekään erityiselle, koska se on kiertänyt varmaan kaikilla. Nappaa mukaan, jos satunnaisena lukijana tänne eksyt, ja hihkaise ihmeessä jos niin teet!

Plakaattiin liittyviä henk.kohtaisia tunnustuksia, näitäkin on ehkä joskus aiemmin vilahdellut täällä;

1. Itken helposti katsoessani jotain liikuttavaa ohjelmaa tai kuunnellessani musiikkia. Itkettävää musiikkia ei välttämättä ole haikeat biisit, vaan jokin sellainen, joka vaan sykähdyttää taidokkuudellaan, erikoisuudellaan, kauneudellaan.

2. En osaa yhtään piirtää, tai maalata. Olisi kivaa osata.

3. En myöskään osaa laulaa lainkaan, mutta se ei estä mua laulamasta kovaa ja korkealta yksin ollessani.

4. En ole koskaan syönyt BicMac -hampurilaista

5. En ole koskaan juonut kokonaista kupillista kahvia, ennätykseni lienee lähellä 1 desilitraa.

6. Voin aivan sujuvasti syödä puoli litraa jäätelöä kerralla.

7. Myönnän, että surffailen joskus työaikana Facebookissa, Iltalehden sivuilla, blogeissa, uusin kirjaston kirjoja netissä ja niin edelleen. Pasianssia en pelaa ikinä töissä :)

Täällä taas!

2009-10-25T19:42:00.007+03:00

En olekaan hetkeen ehtinyt bloggailemaan. Vaikka toisaalta, ei ole ollut oikein mitään erityistä asiaakaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista yllättävää ja surullistakin. Ei itselleni juuri nyt, mutta ajatukset ovat todella olleet viime aikoina...no, kaikenlaisten asioiden parissa, toivottavasti myös tukena eräälle ihmiselle hänen kohtaamassaan suuressa tragediassa.

Jotain valmista on sentään syntynyt. Uusia suunnitelmia on edelleen - kuinka yllättävää - aivan tolkuttomasti ja vasemman etusormen pää halki, auts! :( Joskus ennenkin on sormi auennut kakkosen sukkiksilla tikuttaessa. Mutta tämmöistä on sormen kustannuksella saatu aikaan:
Kauluri itselleni Nalle Marjaretkestä, Salaisen neuleystävän lähettämästä langasta. Tykkään, menee käyttöön N-Y-T heti.
Säärystimet äidille synttärilahjaksi (äiti ei osaa lukea blogeja netistä tai ei tiedä tämänkään blogin olemassaolosta, joten nämä uskaltaa esitellä täällä ennen päivänsankarille lähettämistä!). Ovat mallia Ristinolla (Ullasta), ja lankana Sandnesgarn Smart. Meni noin puolitoista kerää, vaikka olin laskenut menekkiä tarkkaan ja ostanut neljä kerää! Ehkä mahdollisesti kävi pieni kämmi jossain laskutoimituksen osassa..? No, ei haittaa, lanka oli kivan tuntuista ja kivan väristä, perusbeigeä, joten menee käyttöön myös jossain muussa kohteessa. Tosiaan kuvien värit ovat taas mitä ovat, mutta tuo on oikeasti hyvin nättiä kullankeltaista beigeä, toivottavasti mätsää äidin hameeseen, minkä kaveriksi säärystimet on tarkoitettu!

Ja vielä pari otosta näistä kaikista...

Ihana lahjus

2009-10-08T19:36:00.007+03:00

Kiitos, kiitos, kiitos Salaiselle neuleystävälleni! Todella upea synttäripaketti tuli perille hienosti ajoissa ennen huomista merkkipäivääni. MERCI, suuret kiitokset! Ilahdutit isosti.
Paketti oli kiedottu synttäriteemaan istuen hienoon, pinkkiin lahjapaperiin! Väriin sopiva rusettikin oli paikoillaan. Hieman hymyilivät postissa, kun noudin paketin :) Taisi olla mun oma hymy niin leveä. Mä olen aina lahjojen kanssa sellainen, kuin pikkulapsi. Mutta juu, paketista alkoi paljastua ensinnäkin tällaista;
Kiva kortti ja Ullasta ohje Lumi-huiviin. Jes, juuri tuota huivia olin jo jonkin aikaa harkinnut seuraavaksi neulottavaksi, joten tosi nappiin osunut ohje!

Lisäksi laatikosta hyppäsi esiin tällaista:
Lyhtykynttilöitä, kauniisti silkkipaperiin kiedottuja nyssäköitä ja jotain samaa kuin edellisen kuvan taustalla...oih, suklaata! ;) Tässä vaiheessa aloin uumoilla, että paketissa on ehkä tietty väriteema. Minulle sopivaa, yllättäen...

Ja aina vaan löytyi lisää ihanuuksia:
se toivomani Tikrun Luminen-neuletakin ohje Twist Collectivesta! Aivan mieletöntä! Kyllähän se näyttää myös mielettömän haastavalta, mutta elämässä pitää olla sopivasti haasteita. Joskus yritän tätä aivan varmasti. Ja todellakin, ihanaa suklaatia sekä väriteemaan sopivaa punapensasteetä.

Viimeisimpänä avasin silkkipaperikääröt, ja niistähän paljastui vielä kynttilälyhdyt ja kolme kerää Dropsin Alpacaa, joka on ehdottomasti yksi suosikkilangoistani ellei jopa se kaikkein ihanin.
Tuosta langasta voisi kokeille Lumi-huivin neulomista, varmaan olit SNY niin ajatellutkin!? Vautsi vau, suurkiitos kaikesta tästä! Kyllä nyt kelpaa vanheta vuodella! :)

Täti käskee...

2009-09-28T11:52:00.002+03:00

..käymään ihanassa More to Love -blogissa moikkaamassa Mimmiä ja Peppiä! En ole itsekään sitä vielä tehnyt, siis kommentoinut, mutta NYT teen sen ja osallistun samalla ihanaan arvontaan! Voi kun tää sanallinen ulosantini on tänään rajoittunutta - no mutta, Mimmi ja Peppi on vaan ihania! Pitäisikö suorastaan sanoa ihqja!? Täti retromekossaan yrittää puhua niinkuin nuoret... ;)

(Tälle postaukselle ei oikein ole passelia kategoriaa, joten menköön Meemien alle. Kun on arvonta ja toisen blogi ja seli seli seli...)

Jotain uutta ja jotain vanhaa

2009-09-27T20:00:00.000+03:00

Päättely, nappien ompelu, kappaleiden yhdistäminen, pingottaminen ja sen sellaiset viimeistelytyöt ovat meikäläiselle vihoviimeistä pakkopullaa, joten melkoisen uurastuksen (huomaa sarkasmi...) tuloksena pääsen esittelemään pieniä uusia tuotoksia:

Tämä on kirjaimellisesti pieni. Vauvan kietaisunuttu, ohje jostakin vanhasta Suuresta Käsityölehdestä, joka on nyt hukassa kaapin perukoilla ja pinon alimmaisena. Enpä muista edes kokoa ulkoa. Lankana Sirdar Snuggly dk.
Tuossa kuvassa kaulus kiemurtaa hassusti ja varmaan moni muukin kohta vängertää, mutta itse asiassa olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Nuttu on sievä! En ole ikinä ennen neulonut vauvoille muuta kuin sukkia, joten tämä oli eräänlainen testikappale. Takaraivossa olisi muhimassa eräs toinen villatakki pikkuihmiselle, jospa sellaisen saisi toteutettua vaikka pukinkonttiin. Tämä nuttu menee varmaankin joskus jonnekin hyväntekeväisyyskohteeseen, ellei joku läheisempi ihminen ilmoittaudu haluamaan sitä.

Ja sitten eräs, hetken pingotusta odottanut Revontuli nro 2:

Kevään SNY-kierroksella sain sen kertaiselta Salaiseltani vyyhdin Evillan vironvillaa (ks. postaus), ja tässä se on neulottuna. Jäljelle jäi pikkiriikkinen nöttönen lankaa, josta ei kyllä saa aikaan enää yhtään mitään.

Vähänkö joku on hurahtanut Revontuliin..! Voi, kun tykkään tästäkin. Edellinen revontulenihan oli vanhasta, "koivupilkkuisesta" Novitan Nallesta neulottu, joten vasta tässä vironvillaisessa versiossa näkyy hienosti tuo värien liukuminen. Tyytyväinen olen tähänkin, eikä raitojen kanssa olisi voinut kikkailla muuten, kun tosiaan lankaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Leveyttä huivilla on niskasta mitattuna noin 150 cm. Vironvilla on kovaa, karkeaa ja lammasmaista, mutta kevyellä kostutuksella ja yön yli pingotuksella pehmeni jo huomattavasti. Täytyy uittaa vielä oikein kunnolla vesisoikossa, jos tuo alkaa pistellä kaulaa pahasti.

Ja vielä, kuvassa näkyy sikamageen mekon helma - seuraavaksi kokovartalokuva (juu, valitan tuottamaani inhotusta ja ällötystä, mutta katsokaa vain leninkiä. Eikä kannata välittää myöskään tuosta metristä tyhjää tilaa kuvauskohteen pään päällä - kuvat on napsittu yksin Gorillapodin avustuksella);
Siis onko tää magee vai onko tää magee? Upea leninkivanhus löytyi eilen paikalliselta kirpparilta, 3 eurolla! On muuten aito, vanha, suomalainen retroleninki, 100% polyesteriä! :D Ja täysin virheetön, tuoksuukin mielettömän puhtaalle (=pesuaineelle). Minusta on ainakin todella hieno, enkä tuolla hinnalla kertakaikkiaan voinut jättää sitä yksin tankoon roikkumaan. Jollei vastaan tule 70-lukubileita eikä itse saa aikaiseksi järkätä sellaisia, mekon voi vaikka "pistää lihoiksi" eli taiteilla kankaasta jotain muuta. Todellista retroa!

Mitä toivoisin?

2009-09-22T14:24:00.003+03:00

Kuulutus, nyt tiedän mitä toivon synttärilahjaksi!

(Salainen neuleystävä kyseli aikaisemmin kommenteissa, toivonko jotain erityistä lahjaksi kohta häämöttävien synttärieni merkeissä, eli toisin sanoen lokakuun SNY-pakettiin.)

Se on varmasti suuritöinen, mahdollisesti liian haastava minulle, mutta niin henkeäsalpaavan kaunis... Se on Tikrun upea villatakki "Luminen" syksyn Twist Collectivessa. Sen ohjeen haluaisin. Voin ainakin hautoa sitä kaapissa ja vaikka joskus aloittaa työn neulomisen, eihän sitä tiedä saisinko sen joskus valmiiksi asti. Se on vaan niin ihana, kaunis, inspiroiva! Sekä tietenkin kannatettava siinä mielessä, että on kotimaista suunnittelua ja neulomisen arvoonsa nostavaa. Tahtoo tahtoo...

Salainen syys

2009-09-14T18:25:00.005+03:00

Hyppäsin taas mukaan syksyn Salainen Neuleystävä -leikkiin, kun se vaan on niin kivaa :) Ensimmäinen paketti tuli perille perjantaina. Viikonloppu oltiin "kotikotona" enkä kamerattomassa ympäristössä päässyt postaamaan pakettia, mutta se oli mieluinen. Lähtiessä siis kurvattiin postin kautta nappaamaan paketti mukaan, ja malttamattomana revin sen auki heti maantielle päästyä.

Once again I'm attending the Finnish Secret Knitting Pal -event, for this Fall 2009. I got my first surprise on Friday. The pics speak for themselves - only some chocolate didn't quite make it to the photo... ;)

Paketista paljastui pieni kirje ts. tervehdys, virolaista Evillan hahtuvaa ja suklaalevy. Suklaalevy ei selviytynyt perjantain ajomatkasta eikä siksi päässyt kuvaankaan... ;) Mutta voin vakuuttaa, että meni juuri sinne mihin on tarkoitettukin (elikkä suoraan reisiin ja pehvaan, vissiin).
Lisäksi Salainen neuleystäväni oli pakannut mukaan kerän punasävyistä Novitan Nalle Marjaretkeä. Se ehti jo puikoille asti.
Mistä tiesitkään, että olin päättänyt tehdä itselleni tämän, mutta punaisena?
Kiitos paketista! Ihanat värit, ovat niin minua. Hahtuvasta mun on pakko kysyä vähän vinkkejä (kaikki kynnelle kykenevät saavat vastata); pitäiskö sitä neuloa johonkin muotoon, jotta voisi huovuttaa? Vai neulahuovuttaa, tai jotain? Se kun vaikuttaa käsissä niin kamalan hauraalta, alkoi epäilyttää, pystyykö sitä puikoilla edes työstämään? Neuvokaahan, viisaammat, mitä siitä voisi tehdä!

Pyydystettyjä UFOja, osa I / Catching UFOs, Part One

2009-09-07T21:06:00.006+03:00

Sain vihdoinkin pari keskeneräistä ikuisuusprojektia eli UFOa kiinni täältä lankavuoreni seasta! Nyt ne on kesytetty, nujerrettu ja siirretty pysyvästi valmistuneiden neulomusten kastiin.

Been catching and taming a couple of UFOs (Unfinished Objects in knitting vocabulary, that is). Finally something completely finished!

Poncho, sopivasti syksyyn;
Onpas muuten hämäävän aurinkoinen keli kuvissa! :)

Ponchon ohje on jostain vanhasta Novitasta, nähtävästi oikein vuosien takaa (?). Löytyy NovitaKlubin tunnuksien haltijoille.
Lankana Novita Teddy. Langan menekkiä en muista enkä jaksanut punnita tuota - kyllä, se on melko painava... Mutta niin ihana! Suloisen, lohdullisen pehmeä ja lämmin. Olisipa jo vähän kylmempi, niin saisin kiskaista tuon päälleni työmatkoille.

So sweet, soft and warm poncho. The yarn is Novita Teddy. I can't remember how much I used yarn because this has been almost finished for so long, and I can't be bothered to weigh it now, but it is quite heavy... I love it!

Lisäksi perussukat. Nää taitaa mennä mummolle lahjaksi. Niin monet sukat on mummo kutonut minulle elämäni aikana, on jo aika antaa jotain takaisin. Näissä lankana Novitan Seiskaveikkaa ja Seiskaveikan Kantria.
And basic socks, too. These will be a gift to my dear grandmother. She has knitted a large number of socks to me during my lifetime, so it's time to give something back for a change.

Kiitos!

2009-09-03T21:23:00.004+03:00

Musta tausta alkoi tökkiä pahasti, joten väliaikaisesti vaihto tällaiseen perusmalliin. Tuunataan kun ennätetään... Vähän myös päivityksiä sivupalkeissa.

Petra oli blogissaan antanut / kierrättänyt / myöntänyt mulle tällaisen hehkuvan sydämen;

Kiitos! Tää olisi kyllä ollut ehkä kivan näköinen siinä mustalla pohjalla!?

Uskokaa tai älkää, nyt on jo jotain pingotettavaa neulottua eli melkein jo esiteltävää. Mutta mutta, en ole yhtään varma, että jaksan suorittaa pingotusta enää tänä iltana. Jääpähän huomisellekin jotain askaretta! Bloggailun ja neulomisen suhteen aiottu kuluvan illan ahkerointi kosahti taas, tekosyynä tällä kertaa avomiehen esittelemä suoranainen paholaisen keksintö; Spotify (linkki Wikipediaan, kuukkeloikaa muuten jos kiinnostaa päästä mukaan taajuuksille). Aah ja voih... Yöunet meni sen siliän tien, kun pähkäilen pää sauhuten, miten Spotifyn saisi asennettua huomenna töissä työkoneelle - tuskin onnistuu, työkone ei tykkää mistään itse askarrellusta.
No joo, jospa huomenna malttaisi ladata Spotifyihin piiiiitkän soittolistan ja pystyisi neulomaan musiikista nauttien. Meillä on nimittäin tehty havaintoja melkoisesta UFO-laumasta, joka huutaa kesytystä...

Poro on paras! / Reindeers rock!

2009-08-17T12:25:00.003+03:00

Loma jatkuu vielä vähän, mutta hetkittäisiä muistikuvia tähänastisen matkan varrelta;
Summer vacation still going on for a while, but many nice memories at this point;

Täältä loma varsinaisesti alkoi. Jätkäsaari, Helsinki, 6.8.2009.
This is where it all actually began...

Samalla reissulla Helsingin Sea Lifessa.
At the same time in Helsinki, Sea Life.

Ja matka jatkui aivan päinvastaiseen suuntaan, kohti pohjoista Suomea. Ranuan korkeudella näkyi poroja lähinnä aitojen sisäpuolella, sekä kaikenlaisia muita otuksia.
And finally, a few reindeers in the northern parts of Finland - allthough still in a zoo.

Tää niin nukkuis nyt... / Me soooo sleepy...

Helkkari, kun on kuuma! / Goddamn, it's hot!

Edelleen pohjoisemmaksi edetessä vastaan alkoi tulla useampiakin poroja. Eksoottista tällaiselle etelän tytölle! :) Porot on aivan pop, valloittavia tuumailijoita.

Travelling further up north, we saw many, many free reindeers. It seemed like they were everywhere. An exotic experience for a girl who has grown up in the southern parts of the country (a.k.a. has never seen a reindeer outside of a zoo, until now). Reindeers rock, they are very cute and they seem so calm.

Eläinten lisäksi reissussa tuli nähtyä ja koettua vaikka mitä! Eipä pyörinyt työasiat mielessä...
A little roadtrip on holiday is just what one needs to forget everything related to work...

Kuvaton kuulumispäivitys

2009-08-04T21:49:00.005+03:00

Tällä kertaa lyhyesti vain verbaalista päivitystä, kuvattomuus johtuu reissun päällä olemisesta. Reissaaminen on yhtä kuin loma, mikä on yhtä kuin ei tarkkoja suunnitelmia. Mennään sinne, mihin nenä näyttää. Huomisesta alkaen nenä näyttää hetkellisesti eittämättä pääkaupunkiseudun suuntaan, koska torstaille on liput Madonnan keikalle Jätkäsaareen. Mutta siitä eteenpäin, who knows!?

Ihanainen Taika-jänis piti jättää "mummolaan" hoitoon, ensimmäistä kertaa. Ei taida uni tulla emännän silmään tänä yönä! ;)

Paitsi että unen saamiseen auttaa tukeva lääkitys, jota parhaillaan kiskon kaksin käsin. Toista kertaa. Eli poskiontelotulehdus osoittautui harvinaisen sitkeäksi. Ei mokoma taltu pienistä antibiooteista - joten ei kun uutta kuuria kehiin (kiitos erään entisen maalaiskunnan tehokkaan terveysaseman erinomaisen sujuvan kesäpäivystyksen!!!) Lisäksi sain kivaa reseptilääkettä pitämään hengitysteitä auki, joten ehkä pääsen pikkuhiljaa irti Darth Vader-identiteetistäni. Lääkekuurien välissä ja ohella olen käynyt myös suolahuoneessa, jota suosittelen suuresti, vaikka se ei toki selkeää tulehdussairautta parannakaan. Mutta helpottaa hengitystä selvästi! Ainoa miinuspuoli lääkkeissä on tosiaan se, että mä nuokahtelen miltei mihin vaan. Onneksi on loma, saa ottaakin välillä pienet päikkärit.
Mutta, jotta lääkkeet ei pääsisi vähenemään, päätin sitten eilen pudota kalliolta järveen. Laiturin kautta, vaatteet päällä. Taisi olla niin kiire uimaan, etten malttanut odottaa saunaa ;) Ei vaan, kyseessä oli tyylipuhdas liukastuminen niljakkaalla kalliolla ja laiturin reunan kautta kerien selälleen järveen. Lähinnä se laiturin reuna taisi aiheuttaa ruhjeita; lonkka, selkä, sääri, nilkka ja olkapää ovat ruvella. Illalla nukkumaan käydessä särki nilkkaa aivan perhanasti, joten ei kun tulehduskipulääkettä siihenkin. Aamulla nilkkaa koristi melkoisen hieno tummanvioletti kuviointi, mutta kyllä tällä kävelemään pystyy...

Keikalla torstaina minä olen se nilkuttava, pihisevä, happea haukkova, ketjussa niistävä ja kavereiden halauksia sävähtävä ilmestys, joka näyttää kaikkea muuta kuin levänneeltä lomalaiselta.
Ei kun matkaan, jotain kuvia tulee ehkä joskus syssymmällä sen mukaan, miten kamerassa kestää akku ja jaksan kuvailla.

Kun mikään ei edisty

2009-07-23T19:37:00.005+03:00

Tai kun neuloja ei saa edistettyä mitään. Hmph. Onneton nahjusmaisuus on iskenyt neulemaailmaani. Okei, erittäin hyvä syy neulomattomuudelle on se, että päivätyön lisäksi olen tehnyt viikon takapäivystyshommaa arkisin klo 16-08 ja viikonloppuna 24 h. Vaikka muutamina öinä on saanut jopa nukkua, ei energia vaan riitä kuin pakolliseen ruokakaupassa pyrähtämiseen ja pyykkikoneen lataamiseen. Joku alkaa ehkä olla loman tarpeessa... Toivon ja luotan, että elokuussa helteet vielä hellivät Suomea ja meitä myöhäisiä lomailijoita.

Lisäksi olen alkanut epäillä, että elättelen poskiontelotulehdusta. Sinnikäs yskä, räkätauti ja tukkoisuus on vaivannut yli kolme viikkoa. Eilen sitten havahduin sellaiseen seikkaan, etten haista yhtään mitään! En siis niin mitään. Anteeksi kaikki kanssaihmiset, jos olen kuluneina viikkoina hölvännyt itseeni tolkuttomat määrät hajuvettä tai paitani on haissut inhasti hielle. Tää ressukka ei vaan oo tajunnut, ettei oma nenä pelaa :( Oli aika säälittävää istua miehen lämmittämässä saunassa tukevissa eukalyptus-höyryissä, ilman että tunsin tuoksunhäivähdystäkään. Pitänee yrittää huomenissa lääkärin pakeille. Onko kokemuksia, palaako hajuaisti aikanaan?

Uusia neuleita ei ole kuvattavaksi, mutta ostin vähän aikaa sitten Gorillapodin;
Kuva on napattu maitolaituri.tv:n sivulta. Erittäin näpsäkältä peliltä tuntuu, toivottavasti pian olisi jotain kolttua kuvattavaksi tuolla pikku "jalustallani"!
Raportit jatkuu, jospa tulevana viikonloppuna saisin heiluteltua puikkoja ahkerammin.

Kylymää kuin - heinäkuussa!

2009-07-05T18:52:00.009+03:00

Kelit muuttui jäätäviksi, ainakin minun mittapuuni mukaan. Villasukkia kaivataan, onneksi onkin muutamat vaiheessa! :) Tänään pyörähdettiin miehen kanssa pikaisesti Prismassa. Hiplailin siellä Novitan uusia lankoja niin suurella hartaudella, että raksun piti soitella HeVi-osastolta perään ja patistella etenemään kohti kassoja. Langoista kiinnosti ehkä eniten uutuus Puro, mutta onneksi uusi Novita ei ole vielä ilmestynyt eikä mielessä ollut mitään tiettyä "Pakko tehdä" -mallia Purosta(kaan). Lankaa tursuaa ja pursuaa joka kaapista. Uusia ei saa ostaa!!!

Sen sijaan kirppariostokset sallitaan aina, eikös? Onhan se ekologista ja niin päin pois...
Tällaisen nappasin mukaani Fidan lähetyskirppikseltä perjantaina töiden jälkeen. Kotoisin vuodelta 1972. Sieviä sängynpeittoja, kaikkea muutakin pientä ja hauskaa. Kun vain olisi lisää aikaa toteuttaa kaikki se, mihin saa jatkuvasti "hyviä" ideoita...

Jahas, kylmää heinäkuista iltaa olisi tarkoitus jatkaa leikkaamalla TÄMÄN karvakaverin kynnet;
strategialla toinen pitää kiinni ja toinen leikkaa salamannopeasti, mutta tarkasti, otsalamppu päässä :D Lisävarusteina iso kuppi lahjuspähkinöitä, jugurttinappeja ja rusinoita. Ja tuossa muuten riittää hommaa... Voipi tulla lämminkin :)

Kesäfiilistä

2009-07-03T13:19:00.002+03:00

Hermione oli pläjäyttänyt blogissaan mulle sievän tunnustuksen, kiitosta vaan!

Töissä täytyy kärvistellä vielä jokunen viikko, mutta kesäfiilistä löytyy (ehkä liikaakin työnteon kannalta). Koko ajan tekisi mieli luukuttaa täysillä vanhoja, iloisia kesäbiisejä. Käykäähän tsekkaamassa vaikka Seren "Chillaa meidän kanssa" Youtubesta (joo en osaa liittää niitä videoita suoraan tähän). Kiellän ehdottomasti olevani päihdemyönteinen, eli osan biisin lyriikoista voi jättää omaan arvoonsa, mutta muuten aivan ehdoton hyvän fiiliksen kesäbiisi!

Puikoilla on taas kaikenlaista, valmista tulee ehkä joskus...liekö koskaan :)

Sitä on liikkeellä...

2009-06-14T17:33:00.000+03:00

Nyt se taisi tulla kylään, parin vuoden odottelun jälkeen. Ei ole kyllä ennen tässä vakavuudessa näillä leveysasteilla tavattu. Vaikka liikkeellä tuntuu olevan aina silloin tällöin eri puolilla. Ja vaikka jotain vinkkiä olemassaolostaan on ehkä lähetellyt ennenkin. Vähän hämilläni tuumailen, kauanko se meinaa maisemissa roikkua, ja pitäisikö sitä yrittää torpata jotenkin?

Se on aika korkea-asteinen neuleplääh. Mikään ei huvita, kaikki on ihan tyhmää ja ärsyttää, vanuttaa ja laiskottaa.

Palatakseni Kreetalla lomailuun erityisesti neulojan (joskin hetkellisesti pläähtyneen sellaisen) näkökulmasta, täytyy muistaa hehkuttaa, että Hanian kaupungissa näin yhden lankakaupan! Joka oli iltapäivän helteessä kiinni. Iso PLÄÄH! Laajahkosta näyteikkunan esillepanosta oli pääteltävissä, että suurin osa lankavalikoimasta oli 100 % tekokuitua, joten sen puolesta ei jäänyt harmittamaan erityisen pahasti. Olisihan siellä voinut kuitenkin pyörähtää...

Lankojen sijaan löytyi "kreikkalaista Novitaa";
Kuva on surkean sumea, ei olla kamerankaan kanssa tänään samalla aaltopituudella. Mutta mutta, eteenpäin... Samalla tuotenimikkeellä näytti olevan jos jonkinlaista killutinta ja härpäkettä. Olin kaipaillut jo pidempään pinkkiä kaulanauhaa, joten heti loman alkupäivinä iskin kiinni. Hieman huvitti tuo merkki :)

Tällaiset örvelöt näyttivät olevan tänä vuonna pop Välimeren maisemissa.

Kännykoruja, avaimenperiä, mitä lie maskotteja... Olenkohan mä nähnyt vastaavan tyylisiä otuksia jossain blogeissa? Jotenkin tuntui heti niin tutulta..?

Mutta juu, täytyy nyt yrittää parannella tätä pläähiäni. Limeadine antoi minulle sievän tunnustuksen, kiitos!
Jaan tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin
Sinille
Tittiinalle, jolle lähettelin kevään ajan Salainen Neuleystävä -paketteja
Pilville
Ebrufinille, sekä tietysti
Hermionelle, joka on rakas ystäväni myös in real life... :)

Efharisto, Crete!

2009-06-07T17:38:00.014+03:00

Olin viikon poissa kotimaisemista ja nettiyhteyksien ääreltä. Mieli lepäsi, pään sisäinen kaaos ja kohina vaimeni, edessä häämöttävä kesä alkoi tuntua odottamisen arvoiselta. Ihanaa!

Se on loppu nyt, taas kerran

2009-05-24T11:47:00.004+03:00

Kevään Salainen Neuleystävä -rinki on nyt minun osaltani kierretty. Mua hieman huvitti, kun ehdin juuri lähettää omalle salaiselleni paljastuspaketin, ja heti samalla minulle paketteja lähetellyt SNY oli käynyt kommentoimassa, että postia on tulossa... Meillä on ollut koko kierroksen ajan aivan sama tahti, eli aina kun olen lähettänyt paketin, on minulle päin lähtenyt myös postia.

Mutta, mitä siis sain paljastusten kera? Tällaista kivaa:
Lea Virkkausideoita -lehti, kortti, kaksi kerää Mandarin Naturalia kauniin kirkkaan valkoisena, bambuinen virkkuukoukku nro 3 ja neulojan apuvälineitä eli kerroslaskin, palmikkopuikot (siis ne koukkuiset "apupuikot"), sukkapuikkojen stopparit ja se hakaneulan tapainen, jonka nimeä en nyt voi muistaa mutta jolle silmukat laitetaan tarvittaessa lepäämään...

KIITOS! Hieno paketti, vaikka en toiveita osannut esittää. Nappiin osui! Selasin jo virkkauslehden suurella innolla ja ostin (ihan vähän vain) virkkauslankaa. Virkkuukoukunkin kanssa kävi niin hauskasti, että multa on tainnut puuttua nimenomaan koon 3 koukku! Upeaa telepatiaa! :D Mulla on jossain eräs ikivanha, äidin vanhempien jäämistöstä löytynyt metallinen koukku joka on ehkä numeroa 3, mutta siitäkin on lakkaus tai mikä lie pinnoite kulunut niin, että koukku suorastaan repii lankaa. Joten, bambukoukku tuli tarpeeseen.

Kiitokset myös koko kuluneesta keväästä Salaiselle neuleystävälleni Sinikalle, jonka blogi Sinikan käsityöt löytyy täältä. Paketit ovat olleet tosi mieluisia. On myös ollut mukava tutustua taas uuteen käsityöblogiin ja -bloggaajaan. Tulen jatkossakin vierailemaan aina välillä blogissasi, tervetuloa myös tänne päin vastavierailulle!

Voin paljastaa myös oman pakettien vastaanottajani, koska hän on paljastuspakettinsa saanut ja postannutkin sen. Minä lähetin yllätyksiä Tittiinalle, joka kertoo Tittiinan touhuista täällä. Oli mukava kuulla, että nämäkin lähetykset ovat olleet mieluisia.

Kivaa oli! Nyt en osaa vielä päättää, pyrinkö taas uudelle kierrokselle syksyn tullen, mutta todennäköiseltä se vaikuttaa...

Taika

2009-05-10T12:22:00.005+03:00

Meille tuli kuluneella viikolla uusi perheenjäsen. Taika, ehkä mahdollisesti tyttö, ikää tasan 12 viikkoa.

Kevät, melkein jo kesä

2009-05-03T15:43:00.007+03:00

Uusi laskuri

2009-04-29T21:59:00.001+03:00

Entinen kävijälaskurini on näköjään hävinnyt enemmän tai vähemmän pysyvästi maailmankartalta. Harmi! En pysty yhtään veikkaamaan, missä luvuissa mentiin ennenkuin se lakkasi olemasta. Kokeilen nyt uutta, en oikein tiedä kuinka pysyvä ratkaisu sekään on, kun vaihtelen välillä näitä muita-kuin-Bloggeri-standardipohjia... Lähdetään toistaiseksi taas nollasta liikkeelle. Voi rähmä, tympeää! :( Tällä menolla en koskaan pääse esimerkiksi pitämään tasaluku-arvontoja.

Äitienpäivälahjus, osa I

2009-04-29T18:59:00.005+03:00

Sain valmiiksi ns. taikajakun, joka lähtee Etelä-Suomeen mummolle hartianlämmittimeksi.

Puhtaasti äitienpäivälahjaksi en tätä boleroa luonnehtisi. Taikajakuista oli jo aikaa sitten puhetta mummon kanssa ja yhdessä ostettiin lankojakin Soukan Menita Outletin tarjouskorista. Mikäli oikein muistan, mummo maksoi langatkin puoliväkisin. Hän ei kuitenkaan jaksa tällä hetkellä neuloa itse, joten on ihanaa saada vuorostani tehdä jotain mummolle! Kaikkien niiden sukkien, lapasten ja lapsuuden villapuseroiden jälkeen. Äitienpäiväksi mietin vielä sukkien tekemistä mummolle.

Toteutus siis Novitan ohjeen mukaan, esim täällä versio Rose Mohairista. Lankana beigekirjava Samos Lollipop, menekkiä en jaksa tarkistaa mutta ohjeen mukaan aika tarkkaan...
Toivottavasti mummo tykkää! Näistä jakuista jutellessamme hän kertoi, että eräässä vaiheessa hänen nuoruuttaan jotkin tämäntyyppiset jakut olivat "kuuminta hottia" kaupunkiin muuttaneilla työläistytöillä. En tiedä, miten lähelle tämä versio osuus mummon tarkoittamaa mallia, mutta toivottavasti ainakin lämmittää mummon kipeitä hartioita kesämökin viileissä alkukesän illoissa - olen melko varma, että siihen tästä tekeleestä on!

En mitenkään onnistunut saamaan yhtään kivaa, järkevää kuvaa jakusta kotioloissa, mutta toivottavasti joskus saan napattua kuvan siitä mummon harteilla! Tässä vielä lähempää tarkastelua neulepinnasta ja virkatusta reunuksesta.

Malli oli nopea ja kiva neuloa, mutta ei valmiina istu meikäläiselle lainkaan... Novitan kuvissa reunukset asettuvat sievästi mallien rintamukselle, mutta itseni kaltaiselle rintavammalle ihmiselle tuo mitoitus ei istu, vaikka mitä tekisi! Mutta sanottakoon ehkä noin kuudennen kerran, että se lämmittää kivasti hartioita! :) (Se riittäköön.)

Mitään kivaa postia?

2009-04-15T20:36:00.006+03:00

Tultiin tänään miehen kanssa yhtä matkaa töistä autopesun kautta, ja kotinurkilla huokaisin kaikesta työhön liittyvästä lopen väsyneenä "Olispa tullut jotain kivaa postia". Ja sitähän oli tullut!

Salainen neuleystäväni lähetti huhtikuun paketin. Näytetääs ensin kuva, sitten hehkutusta;

olen sanaton - ehkä osaan juuri ja juuri sanoa isosti KIITOS! Todella ihana paketti!

Sain Cloverin bambuiset pyöröpuikot, 80 cm ja kokoa 5. Mitä ilmeisimmin niiden kaveriksi vyyhti superihanaa Evillan vironvillaa. Kortissa Salaiseni kirjoittelee, että vironvilla voisi haluta tulla isona huiviksi. Kyllä, samoja kuiskailuja kuulin minäkin välittömästi paketin avattuani, ja erittäin suurella todennäköisyydellä toteutan sen toiveen. Olen ihan höpönä huiveihin, jos joku ei vielä ole sitä keksinyt ;) Vironvillalle olisi lukuisia eri malli-vaihtoehtoja, mutta kerran Revontulen makuun päästyäni voisin ehkä tehdä vielä yhden sellaisen tästä langasta.

Vielä tarkempi kuva näistä hyvistä, tarpeellisista pyöröistä ja langasta.

Langan väri on aivan nappiin valittu, tykkään siitä hurjasti! Näiden ihanuuksien lisäksi paketissa oli siis vielä kortti ja Kalev-suklaata, valkoisena mansikalla ryyditettynä versiona. SNY toivoo kortissa, että ko. herkku maistuu. Voin vakuuttaa, että hyvin tekee kauppansa! Hillitsin itseni osittain ja vain maistelin pari palaa levystä, mutta kun mieskin kävi maistamassa yhden rivin, voi tulla kiire a) piilottaa suklaa työ-käsilaukkuuni tai b) syödä se välittömästi illan Greyn anatomiaan katsellessa. Sain käytyä jopa jumpalla, eli masussa ja omassatunnossa taitaa olla suklaan mentävä kolo :)

SNY kyselee kortissaan, toivonko jotain toukokuun viimeiseen SNY-pakettiin. Apua, mitä osaisin toivoa? Olen saanut jo vaikka mitä... Lupaan miettiä asiaa. Ihan varmasti olen "tarvinnut" jos mitäkin neulomiseen liittyvää härpäkettä, joten ehkä tässä saattaa tulla joku ideanpoikanen. Mutta korostan, että olen ollut tyytyväinen kaikkeen, ja ilolla vastaanotan mitä tahansa viimeisessä paketissa! Suurkiitokset!

Kuten sanottu, postia oli tänään laatikko pullollaan. Voitin jokin aika sitten Suonamaisuuksia-blogissa kävijämäärä-veikkauksen. Suona lupaili pientä yllätystä palkinnoksi, ja sekin paketti oli tänään perillä! Kauniista, kauniista Ivana Helsinki -kuosisesta postikuoresta kuoriutui kortti, PAKSUA vihreää lankaa (en tiedä, pitäisikö sitä nimittää joksikin muuksi kuin langaksi?) ja teetä.
Vau, kiitos Suonallekin! Teepussin pohjasta löytyi nimi "Vilukissa". Tuoksu oli hurmaava, itse asiassa koko paketti tuoksui hyvältä! Sattuipa hyvin, ehkä olit onnistunut vakoilemaan, että olen melkoinen teekissa!? :) Ja myös ikuinen vilukissa - ehkäpä tämä tee lämmittää suloisesti!

Kiitos kortista!

2009-04-09T13:20:00.009+03:00

Hiljaiselo blogissa jatkuu, anteeksi! Taas, jälleen tai edelleen kuuluu tätä:
Pääsiäispyhinä olisi tarkoitus saada viimeinen isompi remonttirutistus eli keittiö-operaatio valmiiksi. Apujoukot saapuvat pitkäperjantain aamuna. Jospa neuleet edistyisivät pääsiäisen jälkeen ripeämmin, saisi tännekin jotain esiteltävää.

Viikko-kaksi sitten nyhersin ihan vähän langan parissa: oli pakko päästä hiplaamaan lankaa ja kokeilemaan vyyhdinpuita ja kerijälaitetta, jotka ovat saaneet maata hävettävän pitkään kaapissa. Molemmat laitteet pelittivät hyvin. Koekerittävänä vyyhti Colinetten Jitterbugia Priimasta.
Harmi vaan, kun ilmat alkavat lämmetä niin, ettei enää viitsisi kovin paljon neuloa pipoja tai kaulaliinoja. Mieli tekisi siirtyä jo kesätoppien pariin! Matkakuumekin on iskenyt kyntensä meikäläiseen pahemman kerran. En hingu välttämättä rantakohteisiin tai erityisesti itseäni auringossa käristämään, mutta kaukokaipuu ylipäänsä on hillitön... Ja onhan toki totta, että lomailusta saa "täyden hyödyn", mieli tuulettuu parhaalla tavalla, kun lomalla ottaa kirjaimellisesti etäisyyttä kotiympyröihin. Työkaveri alkoi houkutella pikalomalle ennen kesää, ja siitä se ajatus sitten lähti...tai jäi mielen perukoille vaivaamaan. Katsotaan, kehittyykö tästä jotain.

Salainen neuleystäväni lähetti kivan kortin, jossa toivotteli hyvää pääsiäistä ja kertoi huhtikuun paketin tulevan myöhemmin, pääsiäisen jälkeen. Kiitos kortista! Oli kiva saada se, vaikka en tietty odota pakettejakaan mitenkään pakollisesti juuri alkukuusta. Kortti oli joka tapauksessa mukava päivän piristys. Nykyään saa niin vähän oikeita kirjeitä tai kortteja.

Rentouttavaa, aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Edit: käväisin sentään viime viikonloppuna Jyväskylän kädentaitomessuilla, joten neulomista ei ole todellakaan täysin haudattu! Ostoksiakin tarttui matkaan, mutta niissä on paljon salaisia juttuja, joten suppeaa, valikoitua esittelyä ehkä joskus myöhemmin...

Toinen edit: pakko vielä avautua ihmeellisestä hartiakivusta. Siis jumi ja kipu ovat näillä hartioilla vakiovieraita, ei siinä mitään, mutta nyt sattuu vasemmalle puolelle niin, ettei uni tullut silmään ilman tuubillista Orudis-geeliä ja vahvaa särkylääkettä. Aamun särkylääke vaikutti pari tuntia, nyt taas käsi käy kohti lääkekaappia. Omituista! En meinaan ole edes neulonut moneen päivään. Auh! :(

Laukkuja ei voi ikinä olla liikaa! / A woman can never have too many bags!

2009-03-20T11:32:00.001+02:00

Neuleet edistyy kuin etana tervassa, joten esitellään huvin ja urheilun kannalta vaikka viimeaikaisia ostoksia.
My knitting is so slowly these days that there is nothing new to present. But once again I have been shopping...
Tämä ensimmäinen kaveri löytyi jo muutamia viikkoja sitten Aleksi13:sta kevätalennuksesta. Siis uusia laukkuja oli alessa. Tarvitseeko sanoa enempää...
This first bag I found a couple of weeks ago. There was a spring sale in a good store, all the new bags were on sale. Need I say more..?

Toisen kassin kohdalla olenkin ollut ekologinen! Tämä söpöläinen löytyi kirpparilta. Hintaa en nyt ihan tarkalleen muista, mutta se taisi olla yhden ja kahden euron välillä. Langat kassissa on kuvausrekvisiittaa, tällä kertaa ihan omista varastoista :) Veska on söpö kuin mikä!
This other one is from a flea market (i.e. second hand store). Yarns sticking out of the bag are from my closet, NOT new ones! :)

On se jotain ommellutkin joskus...

2009-03-15T21:24:00.007+02:00

...ainakin suoraa saumaa. Onnistuu just ja just tältä uusavuttomalta käsityöihmeeltä.

Been sewing something for a change. Something as challenging as a straight line.
Uuden kodin saunaan tarvittiin verho, ettei kylpeminen ihan koko kylälle näy. Siitä se ajatus sitten lähti... Metri ihanaa, ihanaa täyttä pellavaa! Samasta palasesta syntyi saunan verhon lisäksi pari liinaa sekä lasin- tai teemukin alustoja.
The first idea was to sew a curtain for our new home's sauna window. I found a piece of absolutely lovely 100% linen, and that's how it all started... :) Couple of tablecloths, besides the curtain.

Kun halvalla saa... ja muut kootut selitykset

2009-03-15T13:00:00.004+02:00

Lankahamsterikohtaus iski. Viime aikoina olen onnistunut kanavoimaan rahankylvämisen himon enimmäkseen remonttitarvikkeisiin (lue: tarpeellisiin tavaroihin, joiden hankintaa ei tarvitse perustella miehellekään) ja sisustuksellisiin elementteihin, mutta nyt löytyi niin pistämätön lankahoukutus, ettei sen ohi voinut kävellä. Euromarketissa kaupattiin Novitan Cocosta 0,95 eurolla/kerä! Meidän paikallisessa Euromarketissa oli vielä eilen ainakin beigeä (sitä ensimmäistä Cocoksen beigeä - olikohan niitä tullut joku uusikin sävy?), vaaleanpunaista, vihreää, harmaata ja kirkkaampaa, voimakkaampaa pinkkiä. Valinnanvaraa siis oli. Voi tuska sitä vaikeutta..! Tuota kirkkaampaa pinkkiä mulla on jemmassa erästä paitaa varten ja vaaleasta haaleasta pinkistä olen tehnyt huivin. Vihreä mulle ei käy, beigen tylsyyttä jäin pohtimaan. Loppuen lopuksi kahmaisin kainalooni kilon musta-harmaata Cocosta. Älkää kysykö, mitä niistä tulee sitten joskus! ;) Mutta hei, kuka voi oikeasti kävellä tuollaisen lankatarjouksen ohi??? Cocoksen normaalihinta näytti olevan jotain 3,45 euron luokkaa/kerä. Ja tätä selitystähän tietysti tarjoilin auliisti miehelle, joka pakeni lankaosaston ohi sovittamaan ulkoiluvaatteita.

Kuvassa näkyy myös yksi kappale niitä uusia sisustuksellisia elementtejä. Nimittäin tuo korin näköinen rahi. Se hyppäsi meidän ostoskärriin samaisella, eilisellä, noin tuhannennella reissulla akselille Kodin Terra - Prisma - Asko - Kodin Ykkönen - K-rauta.

Remontti on muuten jo vallan hyvässä vaiheessa. Niin hyvässä vaiheessa, että suunnittelen pikaista retkeä Ikeaan... ;)

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, kuvassa näkyy kaksi kappaletta tiskirättejä. Aivan, tämä villitys on vallannut Blogistanian jo ajat sitten, mutta hitaana, harkitsevana ja sitäpaitsi kovin kiireisenä kodin remontoijana en ole päässyt kiinni tähän aihepiiriin tätä ennen. Nyt nyhersin parina iltana kaksi rättiä, ikään kuin välipalaksi ikuisuusprojekti-villatakin neulomisen lomassa. Yksivärinen tiskirätti on Ullan (lehti 03/200) Ananas-tiskirätin ohjeella tehty, lievästi soveltaen. Tein reunoihin helmineuletta, jotta reuna ei käpristyisi aivan niin paljon kuin pelkässä sileässä neuleessa. Kaksivärinen tiskirätti taas on perus-ainaoikealla väkerretty, Vaaka-tilkun lisäys- ja vähennysmetodilla. Reunaan virkkasin huvikseni piristäviä, pinkkejä pylväitä. Molemmat rätit ovat Novitan Bambusta neulottuja. Yksi kerä ruskeaa Bambua riitti näihin kahteen ja vielä pieni nöttönen jäi ylikin. Ja kyllä, rätit ovat käytössä mitä mainioimmat! Tykkään näistä, teen lisää kun ehdin.

Maaliskuun postia

2009-03-11T18:36:00.006+02:00

Salainen Neuleystäväni kävi kommenteissa vihjaamassa, että postia olisi tulossa. Enpä olisi kuitenkaan uskonut, että tänään postilaatikossa odotti paketti! En kai vieläkään ole tottunut postiLAATIKKOON, vai mistä lie johtuu tämä etten osaa tai muista odottaa paketteja kovin nopealla aikataululla. Ennen ne piti aina noutaa jostain konttorista kunhan se saapumisilmoitus suvaitsi saapua ja niin edelleen....marinaa, marinaa...

Mutta nyt iloa, paketista löytyi vaikka mitä!

Sain Vuorelman Veto -lankaa, kortin, luksussuklaata, kaksi pientä kynttilälyhtyä, saippuaa ja silmukkamerkkejä. Tuossa alimpana olevassa kuvassa rasiassa näkyvät ruusut ovat siis SNY:ni väittämän mukaan saippuaa! Jestas, miten noita raaskii käyttää? Tosi hienoja! Silmukkamerkeistä otin vielä erikseen kuvan. Valitettavasti sekään ei ole kovin tarkka, meillä oli kameran kanssa vakavia erimielisyyksiä jostain toistaiseksi selittämättömäksi jäävästä syystä.
Tällaisia ovat kumminkin, kortissa kerrotaan niiden olevan Sisäisen Villapaidan Vilman tuotantoa.
Söpöjä kuin mitkäkin, eikös vain? Pieniä leppäkerttusia. Silmukkamerkeille onkin aina käyttöä. Varsinkin, kun olen onnistunut tunkemaan edelliseltä salaiselta ystävältäni saadut silmukkamerkit sinne mystiseen paikkaan, jonne kaikki kotoa hukassa olevat tavarat tuppaavat hautautumaan. Ei ne ole varsinaisesti hävinneitä, mutta en vain nyt voi muistaa, missä ne luuraavat eli missä se jemma-niminen paikka sijaitsee...
Kiitos kovasti maaliskuun paketista, salainen ystäväni! Tämän yllätyksen voimin jaksaa taas remontoida useana iltana :) Ja yrittää neuloa edes pari kerrosta illassa - villatakista on kesken enää noin 20 senttiä toista etukappaletta ja kaulukset, taskut ja tamppi.

Hurja Remontti / Extreme Makeover Home Edition

2009-03-04T15:20:00.002+02:00

Meille kuuluu vain ja ainoastaan tätä... Meneillään on Hurja Remontti.

This is the only thing going on in our (new) household. Introducing & experiencing: Extreme Makeover Home Edition, or something like that...

Mutta kyllä siitä hyvä tulee. Saapa muuten opetella uusia kädentaitojakin! En ole koskaan ennen maalannut näin suuressa mittakaavassa, enkä esimerkiksi poistanut vanhaa tapettia. Eikä tarvitse miettiä tekemisen puutetta töiden jälkeen tai viikonloppuisin... Unikin tulee iltaisin samantien kun päänsä tyynyä kohden kallistaa.

Neuleista sen verran, että edelliseen postaukseeni liittyen Revontuli-huivin suunnittelija AnneM huomautti aivan oikein kommenteissa, että hänen blogistaan löytyy Revontulen ohjeita muillakin kielillä. Eli Ullan lisäksi AnneM:n omasta blogista löytyy ohjeistusta, vinkatkaa ulkomaanystäville.

A quick edit, just to confess a small mistake concerning my previous post. AnneM, the designer of the Revontuli-shawl, pointed out that there is, among other languages, an English version of the pattern in her own blog. So English, German and Estonian versions can be found here. I recommend trying out the pattern, it's really beautiful and nice to knit! Thankyou, Anne!

Revontuli / Northern Lights

2009-02-16T19:12:00.006+02:00

Tässä valmistunut ja vihdoin pingotuksenkin läpikäynyt Revontuli-huivini. Malli, Revontuli, on tietysti Ullasta (jonne myös linkki vie).
Lankana Novitan Nalle, menekkiä en tullut tarkistaneeksi enkä jaksa nyt kaivaa vaakaa. Täydentelen joskus tietoja. Nallen värinä on jokin aikas vanha "koivunväri", eli luonnonvalkea tummin pilkuin. Muistelen ostaneeni langat Novitan Neulomosta joltakulta kanssaneulojalta - saa ilmoittautua, jos muistat tehneesi kauppaa kanssani! Ihastuin väriin heti sen nähtyäni. Lankaa jäi ainakin yksi kokonainen kerä, ja koska Nallesta tykkään, voi tuosta syntyä jonain päivänä vielä pipo tai jotain muuta pientä, mukavaa huivin kaveriksi.
Mutta joo, tykkään tästä huivista tosi paljon. Ihana, ihana, ihana! Se oli ensimmäinen Revontuleni, ja tuskin jää viimeiseksi. Kiva malli neuloa! Alussa piti hetki miettiä joitain kavennuksia ja vähän purkaakin, mutta pääasiassa työ eteni kivuttomasti. Luonnollisesti Revontulen malli pääsisi hienommin oikeuksiinsa liukuvärjätystä langasta toteutettuna, mutta ihan kiva omaan arkikäyttöön tämäkin versio on, mielestäni. Kaapin perukoilla ON myös liukuvärjättyä viron villaa, joten ehkä sitä seuraavaksi... Nyt kun malli on havaittu toteuttamiskelpoiseksi jopa tällaisen tumpelon kourissa! :)

Here is my first "Revontuli" -shawl. The pattern can be found here, in a Finnish knitting web magazine, only in Finnish. The name "Revontuli" means Northern Lights, and naturally the shawl would look it's best if knitted with a multi-color, space-knitted (I have no idea if that is the correct term???) yarn. Still, I love my shawl. Nice pattern, not too difficult to learn, so I'll definitely knit another Northern Lights-shawl some day and I may have some really nice space-dyed yarn stored somewhere...

Yllätys ennen ystävänpäivää

2009-02-11T21:51:00.003+02:00

Sain kevään Salainen Neuleystävä -kierroksen ensimmäisen pakettini! Salainen parini kävi täällä blogissa vihjaamassa, että lähetys on tuloillaan, ja ihanan nopeasti paketti tulikin perille. (Muuten, mieletöntä luksusta on rantautunut elämääni asunnon vaihdon myötä; nyt on postiLAATIKKO luukun sijasta, joten vaikkapa nyt tämä paketti oli mahtunut hienosti laatikkoon odottelemaan, eikä töiden jälkeen tarvinnut kurvata malttamattomana postin konttuuriin eli lähikauppaan.)

Paketista paljastui kortti, bambuiset sukkapuikot kokoa 3, karkkia, kahta laatua teetä ja kaksi kerää ihanaa, pehmeää, luonnonvalkoista 100 % alpakkalankaa. Wau! Suurkiitos, SNY! Piti oikein tarkistaa, olenko kirjoittanut ilmoittautumislomakkeeseen jotain kolmosen bambusukkisten puutteestani. Eipä näkynyt mainintaa siellä - olenkohan höpissyt asiasta täällä? No, juuri nuo on olleet tarvelistalla jo kauan, ja nyt sain ne. Muutenkin tuli tunne, että ilmoittautumiseni oli syynätty tarkkaan, sen verran "kohdilleen" tuntui paketti osuvan. Just minun makuuni olevia makuelämyksiäkin. Ystävänpäivätoivotukset tulivat kortissa, joka piristää eteisen pöydällä vielä muutamaa hetkeä ennen varsinaista ystävänpäivää.

Ei kun raportoimaan SNY-emolle. Ja miettimään, mistä pakettini on lähtöisin... Postin tarran mukaan se on lähetetty Hollolasta. Hmmm, tässä on pitkä kevät edessä arvuutella salaisen parini henkilöllisyyttä...

Uuden kodin kriisi

2009-02-09T19:34:00.003+02:00

Pientä hiljaiseloa on taas pidellyt hetken aikaa. Muutettiin helmikuun vaihteessa avomiehen kanssa ensimmäiseen, ikiomaan, yhteiseen omistusasuntoomme ja muuttohässäkässä ei jaksanut bloggailla. Hässäkkää elellään edelleen, jonkin verran.

Suokaa anteeksi, tämä neuleblogi saattaa tällä kertaa ja joskus ehkä tulevaisuudessakin näyttää erehdyttävästi sisustusblogilta!

Ennen muuttoa oli äärettömän vaikea kuvitella ostavansa summamutikassa uutta sohvaa tai ruokailuryhmää. Joten huonekalukaupoille lähdettiin vasta, kun oltiin jo vähän päästy tutustumaan läheisemmin uuteen kotiin. Kaikki minua fiksummat ja kokeneemmat sisustajat arvaavat jo tässä vaiheessa, että uusien mööpeleiden odotteluun menee minimissään 6 viikkoa... Ei myöskään tarvitse olla erityinen ruudinkeksijä huomatakseen, että meikäläinen on perusluonteeltaan kärsimätön ihminen. Lopputulos: kiukuttelua, hammasten kiristelyä ja mökötystä, sekä muutamia kiukkuisia puheluja eri huonekaluliikkeisiin, joissa Visaa on vingutettu. Ei auta kuin odottaa. Epäilen, että narinani jälkeen kauppiaat laittavat meidän tilauksemme jonon viimeisiksi.

Mistä päästäänkin siihen pienimuotoiseen dilemmaan, että mikään ei asunnossa tunnu etenevän, kun isompia huonekaluja ei saa paikoilleen. Siis mikään ei etene! Ei mattojen osto, ei lisätilaa antavien lipastojen tarpeen arviointi. Ensimmäiset ostetut verhot näyttävät aivan hirveältä olohuoneen nykyistä tapettia vasten, mutta uutta tapettiakaan ei osaa valita ennen sohvan saapumista. Entiset verhot eivät sovi mihinkään nykyisistä huoneista, ikkunoiden sijainnit ja koot ovat niin kummallisia. Minun vaatevarastoni on vieläkin, yli viikko muuton jälkeen, parilla kaapin hyllyllä ja useissa jätesäkeissä ja matkalaukuissa. Huoneita, neliöitä ja kaappitilaa on tässä asunnossa reilusti, mutta vaatteet eivät mahdu järkevästi yhteen huoneeseen. Yritä tässä nyt saada jotain ihmismäistä päälle töihin lähtiessä. Hermo menee, ja on mennyt monta kertaa. Onneksi mulla on aika kiltti mies, joka jaksaa katsella äksyilyäni ihmeellisen pitkään.

Että sellaista kiukun tyrskettä tällä kertaa. Eihän nää tietenkään isoja asioita ole, tiedän ja ymmärrän sen kyllä. Mutta isosti hermoa kiristäviä asioita minun pienessä maailmassani juuri nyt. Vetoan yhä siihen, että kaiken pitäisi minun kirjoissani tapahtua just nyt ja heti. Yritän opetella hillitsemään tätä epämieluisaa luonteenpiirrettäni.

Neulenurkassa olisi jotain pingotettavaa, jotain tekeytymässä toivottavasti neuletakiksi ja eräs juuri saapunut, kaunis postipaketti. Kameran muistikortin lukijalaitteen olinpaikasta ei ole muuton jäljiltä mitään aavistusta, joten Salaista postailua joskus vähän myöhemmin. Ja toivottavasti jotain omin käsin neulottua.

Sopiihan se! / It fits!

2009-01-24T18:24:00.003+02:00

Sain Hermionelta kuvan, jossa kummitypykkä mallaa neulomaani pipoa. Se siis mahtuu Julialle, mahtavaa! Ja näyttää ihan sievältä. Hermione postasi jo omassakin blogissaan kuvan tästä, mutta laitetaan tännekin todisteeksi ja muistoksi, että saavat läheisetkin joskus jotain mun neulomaa... ;) Kiva tietää, että pipo pääsee käyttöön edes täksi lopputalveksi. Ensi talveksi tehdään sitten uusi.

My friend Hermione sent me a cute pic proving that the pink hat DOES fit my god daughter Julia! Great, I'm so glad! And of course I promised to knit another hat next year, because this one probably won't fit her anymore...

Lisää talviasusteita / More useful winter accessories

2009-01-23T22:15:00.004+02:00

Lapaset itselleni. Mustasta Isoveikasta, äkkiä perusohjeella tikutettu, ei suurta luovuuden puuskaa havaittavissa. Toisessa lapasessa sarvikuonolta näyttävä, omituinen muotopuoli kirjain oikean nimeni mukaan. Eipähän kukaan ota mun lapasta! Ihanat, näistä tykkään vaikka vähän kuhmuraisilta näyttävät. Ei kun käyttöön!

Basic mittens for myself, quickly knitted the other night. Yarn: Novita Isoveli, black. Looking..well, not so elegant, but I love them anyway! The weird looking letter K in the left mitten stands for my real name - these are my mittens, only mine!

Pipo päässä pakkasella / Got to stay warm!

2009-01-17T18:12:00.009+02:00

Oma kulta esittelee beigeä, heijastinlangalla maustettua pipoani. Tosiaan tein sen arkipipoksi itselleni, mutta joulunaikaan armas puoliso oli unohtanut KAIKKI piponsa meidän omaan kotiimme, joten pakkaskävelylle anoppilassa kelpasi mielihyvin minun tikuttamani pipo. Ja minä sain samalla kuvan blogiini, vaihteeksi jostakusta muusta kuin itsestäni!
Pipossa lankana Novitan Luxus Cloud (bambua ja villaa). Heijastinraitaan neulottu yhdessä Cloudin kanssa Silkkivillasta ostettua heijastavaa, ohutta lankaa. Pipo on juuri nyt jossain hukassa, joten en saa punnittua sitä, mutta muistaakseni lankaa meni noin kerällinen. Puikkoina edelleen muistaakseni kolmosen bambut. Ja oliskohan silmukoita ollut jotain sadan lähellä. Kavennukset täysin omien arveluiden mukaan, tuollaisella sukan kärki -mallilla.

Long before Christmas I knitted this beige hat for myself, to be worn everyday, whenever needed, whenever all other hats would once again be mysteriously missing. I knitted a few rows with self-reflecting, very thin yarn, so the hat is also safe to wear! In Finland, during this midwinter, it is very dark when I go to work in the mornings and it is very dark again when I come back home. When wearing this hat, the busdriver should see me standing at the bus stop a little bit better! The beige yarn is Novita Luxus Cloud, a blend of bamboo and wool. Soooo soft, I love that yarn!
Oh, and not to mention the freezing weather - you need a hat, definitely!
In the photo my dear boyfriend is wearing the hat, MY hat. And right now the hat is actually missing from the basket in which I keep my hats...it seems like I may have to knit another of those...

Toinen pipo on hiukan pienempi. Se on tarkoitettu kolmivuotiaalle kummityttärelleni, Hermionen Julia-tytölle. Koska meidän huushollista ei niin pieniä päitä löydy, saa nallekarhu toimia mallina.

Novitan Mambosta, malli aivan omasta päästä :) Helmineuletta yhdellä oikealla, yhdellä nurjalla. Reunassa 4 kerrosta 2 o, 2 n -joustinta. Lankaa meni 49 grammaa. Kavennukset vain syntyivät vauhdissa, jotenkin. Ihan kivalta näyttää, ainakin omasta mielestäni. Koosta ei tosin ole mitään käsitystä, että meneekö pipsa lähellekään kolmivuotiaan garderoobia. Täytyy laittaa pipo postipojan matkaan ja kuulla tuomio parin päivän päästä. Ei haittaa, jos ei käy, jollain mallilla piti aloittaa treenit. Jatkoa voi hyvinkin seurata :)

Other hat, presented here by a helpful Valentine's Day teddybear, is knitted by a caring godmother (that would be me) to a 3-year-old girl. Very cute in my opinion! The size is a complete mystery, though. Must mail the hat quickly to my friend Hermione, and wait for her to tell what it looks like on little Julia's head.

Elonmerkkejä / Signs of Life

2009-01-09T22:08:00.001+02:00

Kevään 2009 Salaperäisen Neuleystäväilyn merkeissä on havaittu ensimmäisiä merkkejä salaisen parin olemassaolosta (sekä lähetetty savumerkkejä omistakin salaisista aikeista). Sain mukavan talvisen nettikortin. Kiitos, Salaiseni, siitä! Toivottavasti käyt täällä kurkkimassa väläyksiä minun aivotuksistani. Jään odottamaan kevään etenemistä ja yllätysten jatkoja.

Talvisten kuvien tunnelmissa tässä mukana muutama luminen otos joulunpyhiltä. Kotikulmilta, sieltä äidin ja isän luota! :)
Ja nyt tähän väliin vihdoin lyhyt tervetulotoivotus englanniksi, skipatkaa yli jos ei lontoo taivu! Loppusanat vielä suomeksi.

English edit & welcome to all:
So, finally I managed to post something in English, too. I've been meaning to do that for a long time... From now on I promise to try to attach at least a short English edit to most, if not all, of my posts.
The purpose of this blog is to form some sort of a diary of my knitting. In other words, I try to present my (knitted) Finished Objects here - and more than occasionally some UFOs may be spotted flying around the blog... I may also write about my wandering, different thoughts about knitting and crocheting, and about many other things in my everyday life! :) Yarns of course - you just gotta love yarns, don't you?
As said there in the upper right corner, I am a 30-years-old Finnish woman living in Finland. I've been knitting for a couple of years. This spring I'm attending a Finnish Secret Pal round (SNY 2009 in Finnish) so I'll be reporting about that, too. What else..? I love all kinds of animals, but I don't have a pet right now. Other interests consist of music, movies, travelling and foreign cultures, for example.
So, a warm welcome to all of you who don't understand a word of Finnish! :) Hope to get a comment or some sign of you guys, if someone (English speaking) would happen to find your way here!)

Oh, and the title of this post; the Finnish Secret Pal round for the spring -09 is just about to start, and I have received an e-card from my Secret Pal. "Signs of Life" - that's it.

Categories etc are still mostly in Finnish, I'll try to get around fixing those things as soon as possible.

Photos of the post are taken during Christmas holidays, near my parents house in the eastern Finland. We sure had quite a lot of snow! Great :D

Takaisin äidinkieleen. Neuleet ei ole edistyneet huomattavasti joulun ja vuodenvaihteen aikana, mitä nyt väsäsin kaverin miehelle sirot nron 47 sukat! Ja ystävälle sitten ihan vain tavalliset naisten koon sukat. Täytyy myöntää, että moniväri-raitaiset sukat kokoa 47, ei-itseraidoittuvasta langasta, olivat haaste, joka meinasi kampittaa meikäläisen. Ei siinä neulomisessakaan oikeastaan mitään, mutta kun se päättely..! Yöks. Ensi kerralla mieluiten seiskaveikan raitaversiota ihan suosiolla.
Eli joulua ennen esitellystä keskeneräisten töiden läjästä on nyt valmiina pipo itselle (beige läjä), sukat kaverille (sininen läjä) ja myös Mario-myssy itselle Mambosta (harmaa läjä). Myssy ei vaan ole lähellekään pidettävässä kunnossa, ja menee saman tien purkuun. Malli ei oikein taida istua mun päähän, vaikka kaikille muille kyllä tuntuu passaavan. Harmi. Täytyy vielä kokeilla isommilla puikoilla eli vähän löysemmin, tai jostain toisesta langasta, mutta valitettavasti ei näytä lupaavalta.
Työn alla edelleen valkoinen, pilkullinen läjä, vaikka inspiraatio siihen on kadonnut aikaa sitten. Jotain ihan uutta haluais puikoille...