Hiljaista alakuloa on pidelly

Täällä blogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista. Nytkään ei ole mitään valmista esiteltävää, vaikka pääasiassa haluaisin postata just silloin, kun olisi jotain oikeasti käsitöihin liittyvää, uutta asiaa. Työn alla on vaikka mitä, kuten edellisestä merkinnästäkin voi päätellä ja kuten tapoihini kuuluu...

Varsinkin Salaiselle Neuleystävälle piti ilmoitella näin postauksen muodossa, että yhteydenotot on tulleet perille, kiitos! Pakettia odottelen jo innolla. SNY:ni vihjasi anonyymisti s-postiin, että tulevassa paketissa on sininen väriteema. Hm...mielenkiintoista, toivottavasti paketti tulee tällä viikolla.

Hiljaista, alakuloista tunnelmaa selittää suurimmaksi osaksi se, että olemme parisen viikkoa joutuneet harkitsemaan vakavasti meidän rakkaan kanin päästämistä ikuisesti vihreille ruohoniityille. Taika-rouva on sillä tavoin sairas, että tämän päätöksen tekeminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Ja nämä päätökset lemmikkien kanssa ovat aina niitä raskaimpia. Mikään aika ei ole niille oikea, vaikka eläimen kannalta armeliaimman ratkaisun tietäisi tekevänsä. Raskasta tavallaan on sekin, että juuri kun oltiin asia jo käytännössä läpi pureksittu, Taika piristyi ja on ollut suorastaan loistokunnossa viikon ajan. Päätöstä helpottaisi osin sekin, jos selvästi näkisi eläimen kärsivän juuri nyt, tänään tässä hetkessä. Silloin ei tarvitsisi miettiä kauempaa, vaan luonnollisesti haluaisi tehdä avuttomalle eläimelle sen viimeisen, vastuullisen palveluksen. Nyt mielessä pyörii päivästä ja yöstä toiseen "joko nyt, ei kai vielä, onko nyt oikea aika?"

Hetkittäin arjesta jaksaa nauttia, mutta vain pienistä hetkistä siellä täällä. Kiva musiikki saa pariksi minuutiksi mielen iloiseksi. Myös hienot tempaukset, kuten uusi Kristelin järkkäämä Villaa ylle -keräys, muistuttavat että maailmassamme on edelleen välittämistä, hyviä asioita ja ylipäänsä niin paljon tärkeää. Ainahan mä innostun näistä erilaisista hyväntekeväisyys-jutuista, mutta hienoa niissä onkin se, ettei kukaan painosta X määrään valmiita töitä, vaan tuotoksia saa suoltaa juuri sen verran kuin omia sormia syyhyttää tikutella. Tässä tempauksessa on aikaa runsaasti ensi syksylle saakka, joten hiljaa voi hyvä tulla! :)