Little Pink Tallinn

Johan nyt on aikoihin eletty, en melkein muistanut salasanaani Bloggeriin! Polkkatauko on päässyt venähtämään yllättävästi. Jospa ennen joulua ehtisin muutaman sanan kuulumisia rustailla...

Matkustelu on näinä päivinä jäissä pienimmän perheenjäsenen mukavuuden, isompien perheenjäsenten mielenterveyden vaalimisen ja kukkarossa asustavan Matin vuoksi. Tein sitten syksyn piristykseksi reissuista muistuttavan neulomuksen - Tallinn-huivin!

Ohje löytyy Ullasta, täältä.
Lankana tässä Novitan Luxus Cloud, menekkiä en enää muista enkä jaksa lähteä juuri nyt punnitsemaan, kun pikkunapero nukkuu hetken vielä päikkäreitään, eli äidin NIIN arvokasta omaa, hiljaista aikaa...
Mutta joo, lanka sopii tuohon huiviin kivasti, on miellyttävän tuntuinen minun herkästi kutisevaa kaulaani vasten, ja tykkään ylipäänsä koko huivimallista. Arkikäyttöön, oikein jees!

Muuta ei oikein ole viime aikoina taaskaan ehtinyt neuloa. Joulukortteja sain askarreltua vinon pinon, mutta ne jäivät kiireessä kuvaamatta. Perinteiseen tapaan niitä sullotiin viimeisenä iltana vielä puolen yön aikaan kuoriin kuin hengen hädässä ;) Koti on onneksi saatu jo hyvää aikaa sitten suhteellisen siistiksi ja joulukoristeetkin esille itsenäisyyspäivänä, että ehtii jokusen hetken niistä nauttiakin. Tajusin tässä, että tänä vuonna vielä voi huoletta levitellä koristeita, kukkia ja kynttilöitä minne vaan, kun vauva ei pääse niihin käsiksi. Vuosi ja kaksi eteenpäin saattaa hyvinkin olla, ettei mitään koristuksia voi olla alle puolentoista metrin korkeudessa!

Nyt - sekä kuvaannollisesti "näinä päivinä" että kirjaimellisesti juuri tässä hetkessä tänään - yritän relailla ja rauhoittua. Ei muuta kuin glögiä kuumenemaan ja Jouluradio soimaan, jalat rahille ja katsomaan boxilta kaikkea ihanaa hömppää, kuten eilen tullut Pretty Woman ;)
(Ja itkuhälytinhän pärähtää täyteen melskeeseen juuri kun pötkähdän sohvalle...)
Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Syksyn viimoihin

Nopeaa väliraporttia parista valmistuneista neuleista.

Ekaksi oman muksun villasukat. Nämä ovat "samaa sarjaa" edellisessä postauksessa näytettyjen tumppujen kanssa. Vihdoin koko setti on valmis! Itse asiassa sekä sukkia että tumppuja on käytettykin jo tosi ahkerasti, ovat käsissä & jaloissa miltei joka reissulla kodin ulkopuolelle.

Malli näyttää kuvassa ja näytti ohjeessakin jo hieman hassulle, tuon leveän varren vuoksi, mutta käytössä nämä ovat ihan jees. Näin syyskeleillä esim. turvakaukalon kanssa liikuttaessa ei aina viitsi pukea vauvalle paksua toppapukua, vaan ehkä tavallisempaa housua ja sitten takki. Tällöin pitkä- ja leveävartiset villasukat ovat meillä osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi uloimpana kerroksena pikku jaloissa :)
Lankana näissäkin oli vanhaa, tumman violettia Novitan Woolia. Onpa hankala väri kuvata! Luonnossa väri on siis reilusti tummempi kuin tuossa aurinkoisessa kuvassa.

Ja sitten, jälleen kerran, yksi kappale Revontulia.
Facebookissa kiersi joskus käsityöhaaste, jossa piti tai siis sai lupautua tekemään jotakin omin käsin muutamalle (kolmelle?) ensin ilmoittautuneelle kaverilleen. Mun lupaukseen tarttui vain kaksi kamuani - no, minulle siinäkin on tarpeeksi tekemistä ja onpa sitten muiden ystävien oma tappio! :D
Halusin jossain vaiheessa taas pistää aivot narikkaan aloittamalla jälleen uuden Revontulen, ja aikani sitä tikutettuani se alkoi selvästi kuiskia, että hänet on tarkoitettu toiselle naamakirjassa ilmoittautuneelle kaverille. Näin siinä sitten kävi, että huivi lähti vanhalle ystävälleni postipojan matkassa. Näissä kuvissa mallailin sitä pikaisesti kotona, nyt odottelen vain vastaanottajan kommentteja, kelpasiko lämmittämään hänen harteitaan syksyn kylmenevissä illoissa!

Mukava oli antaa itse tehty neule lahjaksi. Vielä kun saisi väkerrettyä jotakin toisen lupaukseni mukaisesti...

Luova(ko?) tauko

Oho, tänne on päässyt muodostumaan suorastaan luvattoman pitkä radiohiljaisuus. Bloggailutauon aikana olen kyllä neulonut jotain ja yrittänyt väkertää kaikenlaista, pientä muutakin, mutta valitettavan vähän. Elämä vauvelin kanssa on tälläistä. Ne, kellä on ollut esikoisvauvoja itsellään, ymmärtänevät päivien hujahtamisen käsittämättömällä nopeudella sinne kuuluisaan pohjattomaan, mystiseen mustaan aukkoon. Ne taas, jotka epäilevät "ei se elämä VOI niin kiireistä ja raskasta olla vauvankaan kanssa"...no, epäilkää ihan rauhassa. Se nyt vaan on.

Meillä on ollut pieniä vastoinkäymisiäkin, vaikka pääosin tytsymme on oikea äidin pikku aurinko :) Onneksi kyse ei ole mistään kovin vakavasta, ainakaan tämänhetkisten tietojen mukaan. Lähinnä äidin verenpainetta nostaa taas kerran taistelu julkisen terveydenhuollon kanssa. Ei voi olla ihmettelemättä, miten joku sellainen ylipäänsä selviää, joka ei jaksa tai kykene vaatia oikeuksiaan ja pitää itse aktiivisesti huolta oikeudestaan saada kaikki tarvittava apu ja palvelu? Meitäkin väsyttää, ja meitä on sentään kaksi tervettä, napakkaa, suhteellisen valveutunutta aikuista ihmistä hoitamassa yhden pienen vauvan asioita.

Mutta se valituksista (kuulumisista?) ja ASIAAN! Tämänhän pitäisi kai edelleen olla neule- ja käsityöblogi! ;)
Ekana esittelyyn nämä vaatimattomat tumppuset. On näitä kuulkaa väkrätty... Mallia on testattu ja muunneltu, ja nyt tulos olisi meidän pikkuisen kätösiin sopiva.

Lanka: Novita Wool
Menekki: vaa'an mukaan 25 g

Alkoi jo enemmän kuin lievästi ahdistaa, kun neulojan lapsella ei ollut yksiäkään sopivia tumppuja tai villasukkia. Äsken tyttelin ottaessa päiväunia sain viimeisteltyä toisenkin tumpun, ja pääteltyä molemmat. Kuvassa toinen tumppu näyttää olevan jotenkin käppyrässä, mutta todellisuudessa ne ovat harvinaisen identtiset keskenään!

Kesällä taistelin ompelukoneen kanssa, tuloksena a-linjainen essumekko lapsoselle.
Tämäkin kuva on mitä on, ja mekko tuossa bebelle vielä aika suuri, mutta tätä nykyä jo lähempänä oikeaa kokoa, ja tuotahan voi käyttää pitkähihaisen bodyn kanssa näin hellekauden jälkeen. Parempikin niin. Okei, mekot eivät ole paras keksintö vauvoille, jotka eivät osaa vielä edes istua, saati sitten kävellä, mutta mun oli pakko saada harjoitella jonkin lapsenvaatteen tekemistä. Tuo malli on Nina Sandstöm Hallbergin kirjasta "Veikeät vauvanvaatteet: ompele vanhasta uutta". Kangas on Intiasta tuotua puuvillaa, ihanan ohutta hellevaatteen kangasta parhaimmillaan! Joku nyt saattaa kauhistua värivalintaa pienelle vauvalle, mutta minä kapinoin sitkeästi äklön-vaaleanpunaista ja -sinistä vastaan. Palaan vaikka joskus tähän aiheeseen...

Kaapista löytyi myös pyyheliinafroteeta, joten siitä surauttelin kerran ehtiessäni meille uudet käsipyyhkeet. Eipä niistä sen ihmeempää tai enempää, toimivat tehtävässään erinomaisesti ja väri oli vaihteen vuoksi juuri sitä, mitä kaivattiin.

No niin, syksy rullaa taas vauhdilla eteenpäin, yritän ilmaantua näille linjoille vähän kulunutta kesää useammin. Toivotaan, että pikkuneitokaisen unirytmi järkevöityisi entisestään ja äippä ehtisi rentoutua rakkaiden käsitöiden parissa! Hyvää syksyä kaikille!

Ilo, onni, suru, murhe

Elämässä vaihtelevat monet vaiheet ja tunteet. Viime aikoina tietysti vauvan myötä perheeseemme on tullut runsaasti onnea, ja muutaman edellisen vuoden varrella saimme hirmuisesti iloisia hetkiä ihanan Taika-kanimme kanssa. Nyt valitettavasti tuli eteen se hetki, jota olimme pohtineet jo maaliskuussa. Taika päästettiin kirmailemaan kanien taivaan viheriäisille niityille. Päätös oli raskas ja koti tuntuu nyt niin tyhjältä - askelet vievät jatkuvasti kanin häkille, ulkotarhalle, varovat astumasta jaloissa ryntäilevän kanin päälle. Kädet hapuilevat ruokakuppia, katse hakee sohvan nurkassa köllöttelevää karvapalloa.

Surua helpottaa se, että Taikalla oli meidän luonamme hyvä kanin elämä ja häntä lukuisine vaivoineen hoidettiin sinnikkäästi. Suurin eteenpäin kantava ajatus on tietenkin se, ettei Taikan tarvitse enää yhtenäkään päivänä kärsiä kivuista sen vuoksi, ettemme me ihmiset itsekkyydessämme pystyisi päästämään irti.

Tässä Taika nauttii elämästä ja rapsutuksista kieriskellen, ei siis kuvan tietystä karuudesta huolimatta ole vielä tekemässä kuolemaa... :)

Naisellinen verkkopaita

Pitkästä aikaa olisi jopa kuvallista todistusaineistoa valmiiksi saaduista neuleista! Kesän kunniaksi heitetään kehiin verkkopaita, joskin sentään melko naisellinen sellainen:

malli: Moda 2 / 2007
lanka: Novita Cocos

Ja vielä puseron pintaa tarkemmin läheltä:
eli tälläinen on tullut väkerrettyä. Pusero on ollut kesken niin kauan, etten A) jaksa muistaa tai B) kehtaa kertoa (tai muistellakaan turhan tarkasti...), mutta nyt se on päätelty ja valmis! Hullut helteet helpottivatkin juuri sopivasti. Viimeistelyä ei ole viety kaikkien taiteen sääntöjen mukaan loppuun saakka, koska puseron kasteleminen ja pingottaminen jäi. En oikein nähnyt pointtia alkaa erityisesti pingottaa tai levitellä kappaleita levälleen, kun paita on melkoinen lurppana. Nyt valmiina kuitenkin ajattelin sen pestä, jotta pinta vähän pehmenee ja tuntuu miellyttävämmältä. Mulla ei ole ollutkaan näin isoa vaatekappaletta Novitan Cocoksesta, ja on jännä - sanoisinko myös hieman epäilyttävä - nähdä, miten "tikkuiselta" ja raapivalta se käytössä mahtaa tuntua.

Sellaista siis, onpa hyvä mieli kun sai vihdoin jotain keskeneräistä valmiiksi ja kaiken lisäksi raportoitua täällä. Ei kun uusia haasteita kohden!

Toukokuun paketti Janelilta

Salailen Neuleystävä -kierros loppui sitten jälleen kerran. Kevään salaiseksi ystäväkseni paljastui Janeli, jonka blogi Simpuran supinat löytyy ymmärtääkseni täältä.

Tässä viimeisessä paketissa sain kuivattuja mansikoita, ihanaa teetä ja kolme kerää upean punaista, 100-prosenttista alpakkalankaa.
Janeli kirjoitti kortissa tunteneensa epävarmuutta, kun olin ilmoittautumislomakkeessa sanonut etten halua mitään "ylimääräistä krääsää" eli koriste-esineitä yms, ja hän taas tunnustautuu tilpehöörin ystäväksi. Älä huoli, lähettämäsi paketit ovat olleet erittäin mieluisia, oikein nappiin osuneita! En ole jäänyt kaipaamaan mitään enempää.
Tässä paketissa tuo lanka on niin kauniin väristä, että... Tietysti myös ihanan tuntuista, kuten alpakka aina. Luulen vahvasti, että näistä keristä voisi syntyä jotain vauvallemme, koska väri sopii hienosti tytölle. Tirppanamme on niin pieni, että kolmesta kerästä luulisi saavan aikaan paljonkin hänelle sopivaa.
Värin puolesta jonkinmoinen teema oli selvästi punainen :) Mansikoista täytyy todeta, että meidän kani oli niistä erityisen iloinen. Täällä napsitaan mansikoita emännän ja kanin voimin.

Kiitos paljon tästä kierroksesta Janelille!

Odotettu, mutta silti tajunnan räjäyttävä yllätys

Tarkkasilmäinen lukija on voinut huomata, että meille odotettiin vauvaa syntyväksi. Kyllä vain, huomaa mennyt aikamuoto - hän syntyi jo! Tarkoitus oli odotella vauvaa vielä useampi viikko rauhassa äippälomaillen, mutta maailmamme mullistui pääsiäisen pyhinä ja uusi perheenjäsen saapui ulkomaailmaan jo tuolloin. Hän on pikkuinen tyttö. Voimme kaikki olosuhteisiin nähden hyvin tällä hetkellä, ja saamme olla jo omassa kodissamme oman perheen kesken.

Koko maailma on nyt aika sekaisin tämän mullistuksen jälkeen. Hurjaa! Ihanaa, kamalaa, pelottavaa, seesteistä. Tämä on ihan kaikkea. Tiedossa oli, että elämä tulee muuttumaan, mutta ajankohta pääsi yllättämään pahemman kerran.

Palailen käsityökuulumisten kanssa heti, kun jotain kerrottavaa on. Yritän roikkua SNY-kierroksen loppuun asti mukana, eipä sitäkään ole jäljellä kuin viimeiset paljastuspaketit. Ajatukset eivät tosiaankaan ole nyt kovin jäsentyneitä, mutta päivä kerrallaan tarvotaan eteenpäin kesää kohti.