Marraskuun salaista postia

Bloggaamatta oli viime viikon lopussa saapunut ylläripaketti, joten aloitetaan viikko sillä. Tosiaan perjantaina saapui marraskuun SNY-paketti. Voi että se olikin ihana yllätys! En ollut muistanut ajatella SNY-taajuudelle virittäytyneenä, että kuukausi on vaihtunut ja pakettia saattaa pukata. Mielialani oli muutenkin perjantaina töistä tullessa vähän apea, koska viikonloppusuunnitelmat oli peruttu ja tiesin joutuvani jäämään kotiin "lapsenvahdiksi". Meidän karvanoppa eli jänönen sairastaa oikein urakalla, viikon aikana on "kannettu" eläinlääkäriin 100 euroa... No, toipumassa neiti on, sitäpaitsi se on oma villi ja kuriton itsensä ADHD-tyyppiseen tapaan, joten ei se kuolemaa sentään ole tekemässä. (Niin ja muuten, asiantunteva eläinlääkärin sukupuolen määrittely muiden tutkimusten ohessa kuului "naaras tai palliton uros", joten meidän omistajien vahvat epäilyt Taikan tyttöydestä saivat lopullisen varmistuksen.)

Siihen pakettiin sitten, tässä kuva;
Ihana Salainen neuleystäväni lähetti tällä kertaa makiaa mahan täydeltä, kortin, suloista alpakkalankaa, Addin sukkapuikot ja kaksi ihanaa, suurta, puista nappia. Jälleen kerran, nappipaketti ja KIITOS siitä! Addithan ovat aina parhaita, joten hienosti passaavat. Alpakka on langoista yleensä ottaen mun suosikki, ja kaiken lisäksi olen viime keväänä saanut edelliseltä Salaiselta neuleystävältäni kaksi kerää samaa lankaa luonnonvalkoisena! En ollut vielä osannut keksiä niille kerille käyttöä, mutta nyt varmasti pääsevät kaikki alpakat puikoille. Pipoa vähän suunnittelin - vaan voihan olla, että taipuvat joksikin ihan muuksi. Katsotaan... Mutta sitten vielä nuo napit, vau! Todella ihania! Ne oikein huutavat minulle, että neulo äkkiä jokin keeppi tai liivi, johon menisi just mukavasti kaksi suurta nappia kauluksen tietämille. Näille löytyy takuuvarmasti käyttöä, kun vain osaisin valita, mihin raaskin noin ihanat napit laittaa :)

Laiskan bloggaajan kunniamerkki

Olen saanut Petralta jo kauan, kauan sitten hauskan tunnustuksen. Kiitos! En tiedä luovuuteni kukkimisesta, mutta ideoita mulla on aina aivan hirveästi. Toteutus vaan jää puolitiehen, yleensä ajanpuutteesta johtuen. Ja kuten myös tunnettua, olen laiska laiska laiska (tai ehkä vaan liian kiireinen?) bloggaamaan. Tai no jaa...ei kai se pelkkää laiskuuttakaan ole, yleensä ei vaan ole mitään uutta esiteltävää, ja kun tämä on enimmäkseen olevinaan käsityöblogi...

Ohjeet menee näin:
Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen. Kopioi kuva ja liitä blogiisi. Linkitä hänet, keneltä sait tunnustuksen. Kerro itsestäsi seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä. Anna tunnustus eteenpäin seitsemälle henkilölle.

En nyt jaa tätä nappia eteenpäin kellekään erityiselle, koska se on kiertänyt varmaan kaikilla. Nappaa mukaan, jos satunnaisena lukijana tänne eksyt, ja hihkaise ihmeessä jos niin teet!

Plakaattiin liittyviä henk.kohtaisia tunnustuksia, näitäkin on ehkä joskus aiemmin vilahdellut täällä;

1. Itken helposti katsoessani jotain liikuttavaa ohjelmaa tai kuunnellessani musiikkia. Itkettävää musiikkia ei välttämättä ole haikeat biisit, vaan jokin sellainen, joka vaan sykähdyttää taidokkuudellaan, erikoisuudellaan, kauneudellaan.

2. En osaa yhtään piirtää, tai maalata. Olisi kivaa osata.

3. En myöskään osaa laulaa lainkaan, mutta se ei estä mua laulamasta kovaa ja korkealta yksin ollessani.

4. En ole koskaan syönyt BicMac -hampurilaista

5. En ole koskaan juonut kokonaista kupillista kahvia, ennätykseni lienee lähellä 1 desilitraa.

6. Voin aivan sujuvasti syödä puoli litraa jäätelöä kerralla.

7. Myönnän, että surffailen joskus työaikana Facebookissa, Iltalehden sivuilla, blogeissa, uusin kirjaston kirjoja netissä ja niin edelleen. Pasianssia en pelaa ikinä töissä :)

Täällä taas!

En olekaan hetkeen ehtinyt bloggailemaan. Vaikka toisaalta, ei ole ollut oikein mitään erityistä asiaakaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista yllättävää ja surullistakin. Ei itselleni juuri nyt, mutta ajatukset ovat todella olleet viime aikoina...no, kaikenlaisten asioiden parissa, toivottavasti myös tukena eräälle ihmiselle hänen kohtaamassaan suuressa tragediassa.

Jotain valmista on sentään syntynyt. Uusia suunnitelmia on edelleen - kuinka yllättävää - aivan tolkuttomasti ja vasemman etusormen pää halki, auts! :( Joskus ennenkin on sormi auennut kakkosen sukkiksilla tikuttaessa. Mutta tämmöistä on sormen kustannuksella saatu aikaan:
Kauluri itselleni Nalle Marjaretkestä, Salaisen neuleystävän lähettämästä langasta. Tykkään, menee käyttöön N-Y-T heti.
Säärystimet äidille synttärilahjaksi (äiti ei osaa lukea blogeja netistä tai ei tiedä tämänkään blogin olemassaolosta, joten nämä uskaltaa esitellä täällä ennen päivänsankarille lähettämistä!). Ovat mallia Ristinolla (Ullasta), ja lankana Sandnesgarn Smart. Meni noin puolitoista kerää, vaikka olin laskenut menekkiä tarkkaan ja ostanut neljä kerää! Ehkä mahdollisesti kävi pieni kämmi jossain laskutoimituksen osassa..? No, ei haittaa, lanka oli kivan tuntuista ja kivan väristä, perusbeigeä, joten menee käyttöön myös jossain muussa kohteessa. Tosiaan kuvien värit ovat taas mitä ovat, mutta tuo on oikeasti hyvin nättiä kullankeltaista beigeä, toivottavasti mätsää äidin hameeseen, minkä kaveriksi säärystimet on tarkoitettu!

Ja vielä pari otosta näistä kaikista...

Ihana lahjus

Kiitos, kiitos, kiitos Salaiselle neuleystävälleni! Todella upea synttäripaketti tuli perille hienosti ajoissa ennen huomista merkkipäivääni. MERCI, suuret kiitokset! Ilahdutit isosti.
Paketti oli kiedottu synttäriteemaan istuen hienoon, pinkkiin lahjapaperiin! Väriin sopiva rusettikin oli paikoillaan. Hieman hymyilivät postissa, kun noudin paketin :) Taisi olla mun oma hymy niin leveä. Mä olen aina lahjojen kanssa sellainen, kuin pikkulapsi. Mutta juu, paketista alkoi paljastua ensinnäkin tällaista;
Kiva kortti ja Ullasta ohje Lumi-huiviin. Jes, juuri tuota huivia olin jo jonkin aikaa harkinnut seuraavaksi neulottavaksi, joten tosi nappiin osunut ohje!

Lisäksi laatikosta hyppäsi esiin tällaista:
Lyhtykynttilöitä, kauniisti silkkipaperiin kiedottuja nyssäköitä ja jotain samaa kuin edellisen kuvan taustalla...oih, suklaata! ;) Tässä vaiheessa aloin uumoilla, että paketissa on ehkä tietty väriteema. Minulle sopivaa, yllättäen...

Ja aina vaan löytyi lisää ihanuuksia:
se toivomani Tikrun Luminen-neuletakin ohje Twist Collectivesta! Aivan mieletöntä! Kyllähän se näyttää myös mielettömän haastavalta, mutta elämässä pitää olla sopivasti haasteita. Joskus yritän tätä aivan varmasti. Ja todellakin, ihanaa suklaatia sekä väriteemaan sopivaa punapensasteetä.

Viimeisimpänä avasin silkkipaperikääröt, ja niistähän paljastui vielä kynttilälyhdyt ja kolme kerää Dropsin Alpacaa, joka on ehdottomasti yksi suosikkilangoistani ellei jopa se kaikkein ihanin.
Tuosta langasta voisi kokeille Lumi-huivin neulomista, varmaan olit SNY niin ajatellutkin!? Vautsi vau, suurkiitos kaikesta tästä! Kyllä nyt kelpaa vanheta vuodella! :)

Täti käskee...

..käymään ihanassa More to Love -blogissa moikkaamassa Mimmiä ja Peppiä! En ole itsekään sitä vielä tehnyt, siis kommentoinut, mutta NYT teen sen ja osallistun samalla ihanaan arvontaan! Voi kun tää sanallinen ulosantini on tänään rajoittunutta - no mutta, Mimmi ja Peppi on vaan ihania! Pitäisikö suorastaan sanoa ihqja!? Täti retromekossaan yrittää puhua niinkuin nuoret... ;)

(Tälle postaukselle ei oikein ole passelia kategoriaa, joten menköön Meemien alle. Kun on arvonta ja toisen blogi ja seli seli seli...)

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Päättely, nappien ompelu, kappaleiden yhdistäminen, pingottaminen ja sen sellaiset viimeistelytyöt ovat meikäläiselle vihoviimeistä pakkopullaa, joten melkoisen uurastuksen (huomaa sarkasmi...) tuloksena pääsen esittelemään pieniä uusia tuotoksia:

Tämä on kirjaimellisesti pieni. Vauvan kietaisunuttu, ohje jostakin vanhasta Suuresta Käsityölehdestä, joka on nyt hukassa kaapin perukoilla ja pinon alimmaisena. Enpä muista edes kokoa ulkoa. Lankana Sirdar Snuggly dk.
Tuossa kuvassa kaulus kiemurtaa hassusti ja varmaan moni muukin kohta vängertää, mutta itse asiassa olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Nuttu on sievä! En ole ikinä ennen neulonut vauvoille muuta kuin sukkia, joten tämä oli eräänlainen testikappale. Takaraivossa olisi muhimassa eräs toinen villatakki pikkuihmiselle, jospa sellaisen saisi toteutettua vaikka pukinkonttiin. Tämä nuttu menee varmaankin joskus jonnekin hyväntekeväisyyskohteeseen, ellei joku läheisempi ihminen ilmoittaudu haluamaan sitä.

Ja sitten eräs, hetken pingotusta odottanut Revontuli nro 2:

Kevään SNY-kierroksella sain sen kertaiselta Salaiseltani vyyhdin Evillan vironvillaa (ks. postaus), ja tässä se on neulottuna. Jäljelle jäi pikkiriikkinen nöttönen lankaa, josta ei kyllä saa aikaan enää yhtään mitään.

Vähänkö joku on hurahtanut Revontuliin..! Voi, kun tykkään tästäkin. Edellinen revontulenihan oli vanhasta, "koivupilkkuisesta" Novitan Nallesta neulottu, joten vasta tässä vironvillaisessa versiossa näkyy hienosti tuo värien liukuminen. Tyytyväinen olen tähänkin, eikä raitojen kanssa olisi voinut kikkailla muuten, kun tosiaan lankaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Leveyttä huivilla on niskasta mitattuna noin 150 cm. Vironvilla on kovaa, karkeaa ja lammasmaista, mutta kevyellä kostutuksella ja yön yli pingotuksella pehmeni jo huomattavasti. Täytyy uittaa vielä oikein kunnolla vesisoikossa, jos tuo alkaa pistellä kaulaa pahasti.

Ja vielä, kuvassa näkyy sikamageen mekon helma - seuraavaksi kokovartalokuva (juu, valitan tuottamaani inhotusta ja ällötystä, mutta katsokaa vain leninkiä. Eikä kannata välittää myöskään tuosta metristä tyhjää tilaa kuvauskohteen pään päällä - kuvat on napsittu yksin Gorillapodin avustuksella);
Siis onko tää magee vai onko tää magee? Upea leninkivanhus löytyi eilen paikalliselta kirpparilta, 3 eurolla! On muuten aito, vanha, suomalainen retroleninki, 100% polyesteriä! :D Ja täysin virheetön, tuoksuukin mielettömän puhtaalle (=pesuaineelle). Minusta on ainakin todella hieno, enkä tuolla hinnalla kertakaikkiaan voinut jättää sitä yksin tankoon roikkumaan. Jollei vastaan tule 70-lukubileita eikä itse saa aikaiseksi järkätä sellaisia, mekon voi vaikka "pistää lihoiksi" eli taiteilla kankaasta jotain muuta. Todellista retroa!

Mitä toivoisin?

Kuulutus, nyt tiedän mitä toivon synttärilahjaksi!

(Salainen neuleystävä kyseli aikaisemmin kommenteissa, toivonko jotain erityistä lahjaksi kohta häämöttävien synttärieni merkeissä, eli toisin sanoen lokakuun SNY-pakettiin.)

Se on varmasti suuritöinen, mahdollisesti liian haastava minulle, mutta niin henkeäsalpaavan kaunis... Se on Tikrun upea villatakki "Luminen" syksyn Twist Collectivessa. Sen ohjeen haluaisin. Voin ainakin hautoa sitä kaapissa ja vaikka joskus aloittaa työn neulomisen, eihän sitä tiedä saisinko sen joskus valmiiksi asti. Se on vaan niin ihana, kaunis, inspiroiva! Sekä tietenkin kannatettava siinä mielessä, että on kotimaista suunnittelua ja neulomisen arvoonsa nostavaa. Tahtoo tahtoo...